For Sale ja Modern Art ovat kevyiden huutokauppapelien tunnetuimmat nimet. Näiden välistä löytyy kuitenkin nopeiden huutokauppojen hauskin versio, Reiner Knizian suunnittelema High Society.
High Societyn asettaa pelivalmiuteen sekunneissa, opettaa noin minuutissa ja nopeat pelaajat ehtivät puoleen tuntiin pari kokonaista erää.
Kultainen 90-luku
Modern Art, 1992, Reiner Knizia
High Society, 1995, Reiner Knizia
For Sale, 1997, Stefan Dorra
High Societyssa pelaajat ostavat huutokaupassa itselleen pistekortteja ja lopulta eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Kuulostaako liian perinteiseltä? Siksi pelissä on lisäksi pari Knizialle tyypillistä, nerokkaan yksinkertaista jujua.
Pelaajien hamuamasta pistekorttien pakasta osa on negatiivisia asioita, kuten suoria miinuspisteitä, joita pelaajat välttelevät käänteisessä huutokaupassa. Edellistä korkeinta huutoa on pakko korottaa, ellei halua poimia miinuspisteitä itselleen. Ensimmäinen passaaja ei maksa mitään ja ottaa miinukset. Kaikki muut maksavat siihen asti kertyneet välttelyhuutonsa kokonaisuudessaan.
Peli päättyy, kun 16 korttia sisältävästä huutokauppapinosta avataan viimeinen neljästä erikoiskortista. Loppu voi siis tulla nopeasti tai peli voi mennä viimeiseen korttiin asti, joten pelaajien on suhteutettava pistekeruunsa sen mukaisesti. Pisteitä on jaossa vain välillä 1–10, kutakin kertaalleen ja lisäksi pari kerrointa. Teoriassa voitto voi irrota yhdellä pisteellä, toisinaan voittoon tarvitaan 28 pistettä.
High Societyn koukuttavin erikoisuus on säästetty loppuun. Pelin päätteeksi eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa, mutta pelin aikana eniten rahaa käyttänyt pelaaja diskataan. Haluat siis ostaa lähes kaiken, mutta et halua maksaa liikaa pysyäksesi voittotaistelussa mukana. Nerokasta. Yksi lautapelien suosikkisäännöistäni, joka saa pöydässä aina mojovat naurut, kun ensikertalaiset kuulevat tavoitteen.
Omien rahojen säästäminen ja laskeminen ei sekään ole niin yksinkertaista kuin ensimmäiseltä istumalta voisi olettaa. Kukin pelaaja saa pelin alussa käyttöönsä 11 rahakorttia, joiden arvot vaihtelevat miljoonasta 25 miljoonaan asti. Jos oma huuto ei riitä suoraan hätistämään muita pelaajia pois apajilta, panostaan voi kyllä korottaa, mutta yksittäiseen huutoon jo asetettuja kortteja ei voi vaihtaa, vaan uudet kortit lisätään aiemmin huudettuun panokseen, jos ei halua vetäytyä kokonaan pois. Täten yhden miljoonan rahakortti olisi silkkaa kultaa pelin loppuvaiheilla, jos sitä raaskisi säästellä. Yleensä tulee tuskailtua, että korottaisiko sitä nyt 8 vai 15 miljoonalla, kun muut rahat on jo törsätty.
Pelaajien itsensä asettama pistekorttien hintahaitari ja pelko pelin mahdollisesta päättymisestä ajavat hauskoihin tilanteisiin. Kerran yksi huutokaupoista innostunut pelaaja sai tuhlattua heti alussa kaikki muut rahakorttinsa, paitsi suurimman 25 miljoonan lapun. Kanssapelaajina nauroimme tilanteelle, että nyt hän on varmasti ulkona pelin voitosta, vaikka pitikin isoa pistekorttia edessään. Meidän muiden hymy hyytyi, kun pakasta nousi heti perään tukku erikoiskortteja ja pari miinuskorttia ja kyseinen innokas huutaja heitti joka kierros pöytään ainokaisen rahansa. Jokainen piste, kerroin ja miinus koki valtavan inflaation, johon muiden oli epätoivoisesti vastattava, jotta saisivat edes yhden voittoon tarvittavan pistekortin ennen pelin päättymistä.
High Society on yli 20 vuotta vanha peli ja edellinen enkkupainos oli kymmenen vuoden takaa. Oman kappaleeni löysin avaamattomana pari vuotta sitten Liettuan Vilnan lautapelibunkkerista. Maanpinnan alapuolelle piiloutuneessa peliluolassa oli jostain syystä säilynyt vanha avaamaton kopio poistohintaan. Piilotin hymyni, koska olisin maksanut pelistä vaikka tuplahinnan.
Olen rankaissut lukemattomia pelaajia tällä veikeällä pelillä. Suurin osa on ihastunut peliin ensimmäisellä yrittämällä, mutta samalla tympääntynyt, kun olen kertonut, että peli on muuten totaalisesti loppuunmyyty.
Vaan ei ole enää. High Society sai tänä kesänä uuden painoksen uusitulla ulkoasulla. Uusi painos on valitettavasti hävittänyt ihanan kornit 3D-fontit ja muut aikakautensa karmeudet, mutta pelimekaniikat ovat samat ja nyt tätä herkkua saa myös Suomesta.
High Society
Reiner Knizia, 1995
3–5 pelaajaaHigh Society on Reiner Knizian parhaimmistoa ja tukevasti TOP 100 -listallani.