Lautapelit etäyhteydellä – Laivanupotuksen sesonki

Lautapelaamisen tämän hetken potentiaalista juhla-aikaa varjostaa paitsi valtakunnallisen kotikaranteenin syy, myös se, että kotoa ei välttämättä löydy peliseuraa.

Lautapeliopas julkaisi katsauksen digitaalisiin alustoihin, joilla pelata verkon yli digitaalisia lautapeliversioita. Itse olen miettinyt enemmän mahdollisuutta palauttaa viikon vakituinen peli-ilta kalenteriin etäyhteydellä. Videopuheluna tai muuna yhteiskokouksena, jossa pelattaisiin yhä fyysistä lautapeliä, mutta pelaajat istuisivat etäyhteyden päässä toisistaan.

Karanteenisession mahdollistamiseksi tarvitaan ensin kaksi asiaa: toimiva verkkoyhteys ja järkevä pidike, jolla kännykän tai muun pelilautaa kuvaavaan aparaatin saa viritettyä sopivalle ja vakaalle korkeudelle.

Seuraavassa huomioita, millaisia laatupelejä etäyhteydellä olisi mahdollista pelata.

Vinkkejä etsiessä en huomioinut pelejä, jotka tarvitsisivat useamman kameran, kuvaamaan esimerkiksi erikseen yhden pelaajan piilossa olevia käsikortteja tai tarkentamaan erikseen eri kohtiin pelialuetta. Tästä syystä esimerkiksi erilaiset yhteistyössä pelattavat luolastoseikkailut eivät saa suositusta. Näissä kun on monesti valtaisa tietoähky ja mittava pelialue.

Peli yhdessä paikassa

Jos vain yhdellä peliporukasta on fyysinen peli edessään, yhteistyöpelit on helpoin pelityyppi. Pelejä valitessa tärkeää on, että pelissä kaikki tai ainakin suurin osa tiedosta on avointa. Hahmottamista helpottaa myös, jos pelilaudalla tai korteissa ei ole liiaksi pientä tekstiä.

Yhteistyöpelien vakionimet Pandemia ja Salaisuuksien saari toimivat vallan hyvin etänä, jos Pandemian käsikortit pitää suoralta kädeltä auki kaikkien nähtävillä.

Uudehko Just One -yhteistyöpeli/ajanviete toimii sekin linjojen yli helposti yhdellä pelikopiolla. Etäpelaajille riittää kynä ja paperi.

Myös Blackjack-tyylinen yhteistyöpeli Samurai Spirit on helppo toteuttaa. Etäpelaajien ei tarvitse juuri muuta tehdä kuin huudella “hit me” tai “pass”.

Samurai Spiritin eläimet kiukustuvat, kun ne näkevät ihmisten nuolevan sormiaan kääntäessään lehden tai kirjan sivua.

Onnenkoetuspeleistä kannattaa huomioida myös Port Royal, jonka pelaamisen pitäisi onnistua helposti, jos pelaajat muistavat omien erikoiskorttiensa voimat ulkoa ja jokaisen pelaajan käytettävissä olevat rahavarat ovat selvillä.

Yhteistyöpelien ulkopuolelta kaikkein parhaiten yhdellä pelikopiolla toimivat erilaiset tietovisailut, kuten Cardline, Fauna, Globalissimo, Terra tai Timeline.

Yhden dedikoidun juontajan vetämänä termien, lyhenteiden ja lakipykälien arvuuttelupeli Rappakalja taipuisi kotiolojen hulvattomaksi Kymppitonniksi.

Sosiaalisista deduktiopeleistä The Resistance on etäkelpo. Ainut ero lähikontaktissa pelattuun sessioon ovat alun roolikortit, jotka pitäisi näyttää kameralle yksi pelaaja kerrallaan muilta salassa.

Myös Carcassonne eri versioineen toimii. Jokaiselle pelaajalle nostetaan vuorollaan vain yksi laatta, joka asetetaan yhteiselle pelialueelle. Oikean kohdan ohjaaminen ääniyhteydellä olisi toki arveluttavaa ystävyyden keston kannalta. “Eiii, ei siihen, yksi pykälä vasemmalle, siis mun vasemmalle, eiku nyt alas, siihen linnan viereen. Käännä, käännä, toiseen suuntaan…”

Lopuksi ne kaksi ryhmän potentiaalisinta.

Augustus on kromattu Bingo. Eli peli, jossa yksi nostaa pussista laatan ja huutaa sen muille. Jos tuli osuma, lisäät (tai tässä tapauksessa pelinjohtaja lisää) tavoitteeseesi yhden ukkelin. Kun tavoite on täysi, juhlistat Caesaria ja pyydät pelinjohtajaa poimimaan uuden tavoitteen.

Ja sitten Augustukselta kävi käsky: kilpiä ja katapultteja oli tuleva.

Mykerinos on luokkaa vanha kuin peruna ja ruma kuin bataatti. Mutta lyhytkestoisena moninpelieurona silkkaa adamantiumia. Tässä kohden tärkeintä on, että pelin tarvitsema pinta-ala on pieni ja kaikki tieto on avointa. Mykerinosta voi helposti pelata etäyhteyden päästä vain yhdellä pelikopiolla.

Peli jokaisella pelaajalla

Potentiaalisten etäpelien valikoima laajenee, jos etänä kokoontuvalla peliporukalla on jokaisella oma peli edessään.

Helpoimmissa peleissä jokainen pelaaja pelaa ensin oman soolopasianssin identtisillä pelivälineillä ja lopuksi pisteitä vertaillaan keskenään. Näin toimivat muun muassa reitinrakennuspelit Karuba ja Take it Easy! sekä aluerakennuspeli Limes.

Limes on Limes-laatua vaikka missä pelaisi.

Sama kaava toistuu useissa kupongintäyttöpeleissä, kuten Avenue, Qwinto ja Second Chance, joihin teoriassa riittäisi myös yksi pelinjohtaja, jos muille pelaajille ensin faksaa tarvittavat kupongit. Esimerkiksi Knisterin ja sen uusversio Knasterin etäpelaajille riittää ruutupaperi ja kynä, joilla voi helposti itse askarrella oman kupongin.

Yksinkertaiset pakanrakennuspelit Dominionin johdolla asettuvat myös lähelle tätä kastia. Jokainen pelaaja voi rakentaa omaa pakkaa rauhassa, kunhan pelaajat muistavat poistaa edessään olevasta yhteisestä marketista aina oikean määrän muiden pelaajien ostamia kortteja.

Noppadraftaus Sagrada on henkilökohtaisesta vastustuksestani huolimatta yksi pelikerhomme suosituimmista peleistä. Sagrada toimii helposti myös etänä. Yhteiset saatavilla olevat nopat heitetään kameran eteen, josta aina poistetaan noppia sen mukaan, miten pelaajat läsnä tai etänä ottavat niitä omaan alustaansa. Peli vaatii toimiakseen, että jokaisella on oma kopionsa pelistä, mutta muuten etäyhteys ei vaikuta peliin mitenkään.

Sagrada on hieno peli, mutta aiheuttaa päänsärkyä.

Etäyhteys on etu

Meillä kaikki tämä etäpelailu on vielä ollut hyvin teoreettista. Toistaiseksi pelihimooni ovat riittäneet muutamat kotiväen kanssa pelatut pelit sekä juuri tähän erakoitumiseen suunnitellut soolopelit. Etäyhteyspurkalla viritetty lautapeli ei ole vielä syrjäyttänyt esimerkiksi hiljattain kotiin löytänyttä supersankarisooloilijan uutuuspeliä Marvel Champions: The Card Game.

Suhtaudun epäilevästi myös esimerkiksi aiemmin mainittuun Carcassonneen, koska pelistä on jo olemassa erinomainen moninpelitkin mahdollistava digisovellus. Käyttäisinkö rajallisen peliaikani etäyhteyden mahdollistamiin carcassagradoihin vai sittenkin taattuun soololaatuun tai esimerkiksi videopeleihin?

On olemassa kuitenkin yksi lautapeliryhmä, joka hyötyy etäyhteyspelaamisesta. Joukkuepelit.

Erityisesti, jos yksi joukkue on kokonaisuudessaan yhteyden toisessa päässä ottamassa mittaa puhelun toisesta osapuolesta.

Laivanupotuspeli Captain Sonar ja sanapelit Codenames ja Decrypto toimisivat etäyhteydellä varmasti erinomaisesti.

Erityisesti Captain Sonar ja Decrypto toimisivat hienosti niin, että koko joukkue istuisi yhdessä ja vastustajat etänä. Yhteishenki, “me” vastaan “ne”, olisi voimissaan.

Decryptossa yrität antaa joukkuekavereillesi hyviä vihjeitä, mutta kuitenkin niin huonoja, että vastustajat eivät hoksaa sanojanne. Sanakortteina voi hyödyntää myös Codenamesin sanastoa.

Codenames antaa enemmän siimaa. Optimitilanteessa Codenamesin vihjeenantajat istuisivat yhdessä ja arvailijat toisessa taloudessa, mutta yhtä hyvin peli toimisi neljällä tai useammalla yhteydellä. Etänä pelattu Codenames seuraisi jopa pelin sääntöjä paremmin, koska vihjeenantajat voisivat pitää oman kameransa pimeänä ja kerrankin olla näyttämättä mitään mikrovinkkejä kasvojen reaktioillaan.

Myös yhteistyöpeli Team3:ssa etäyhteyttä voi pitää etuna. Joukkueen ensimmäinen pelaaja elehtii videopuhelulla toiselle rakennusohjeita, jotka tämä toinen pelaaja selittää perinteisen puhelun välityksellä joukkueen rakentajalle ennen kuin aika loppuu.

Joukkuepelit etänä on pelikonsepti, jota minä lähtisin kokeilemaan vaikka heti. Kaverilista auki.

Jätä kommentti