Marvel Champions – sankarit vertailussa

Pelasin Marvel Champions: The Card Game -lautapelin läpi. Päihitin aloituspaketin mukana tulevat viholliset kaikilla omistamillani sankareilla, joten on väliaikaraportin ja tilastokatsauksen aika. Kenellä kulki, kuka päihitti ennakkoluulot ja miksi Black Widow’n taistelut kestivät jopa tunnin?

Peruspelissä tulee mukana viisi sankaria ja kolme vihollista. Ilman tappioita viholliset muksii kumoon jokaisella sankarilla nopeimmillaan siis 15 pelikerralla. Minulla kesti 27 pelikertaa optimoida pakat ja oppia jokaisen sankarin erilaiset metkut.

Päälle viisi lisäsankaria ja pelikertoja ehti kertyä yhteensä 47 kappaletta ennen kuin kaikki viholliset oli päihitetty normaalilla vaikeusasteella ja suositelluilla sivujuoniasetelmilla. Kaikkiaan olen voittanut soolona noin 68 % pelatuista peleistä.

Jos Marvel Champions: The Card Game ei ole vielä tuttu, lue täältä pelin laajempi esittely.

Alkuperäinen viisikko

Sankarin kuvan alla voitot-tappiot kutakin vihollista vastaan ja lopuksi huomioita sankarin yleisestä käyttöarvosta.

Black Panther

Black Panther vs.
Rhino 1-1
Klaw 1-1
Ultron 1-0

Aspekti: Ohjekirja suosittelee Pantterille Protectionia, mutta mitä nopeammin tilalle vaihtaa Leadershipin lukuisat apurit, sitä nopeammin Black Panther muuttuu turhauttavasta käyttökelpoiseksi, jopa yhdeksi voimakkaimmista hahmoista.

Tehokkuus: Peruspaketin sankarivalikoimasta Black Panther vaatii eniten ajatustyötä ollakseen tehokas. Pantterin ideana on kerätä pukunsa osia pöydälle ja sitten laukaista kaikki osat kerralla Wakanda-korteilla. Konsepti on yksinkertainen, mutta ilman kyseisiä aktivointikortteja puvun osat vain lojuvat pöydällä odottamassa parempaa huomista. Ensituntumalta sankari on puhtaan tuurin varassa, mutta todellisuudessa kyse on pakan hallinnasta. Kun kortteja kierrättää mahdollisimman nopealla syklillä läpi ja hyödyntää erilaisia tapoja nostaa lisäkortteja, Black Panther on kone.

Temaattisuus: Hahmo nähtiin 1980- ja 1990-luvun suomennetuissa Marvel-sarjiksissa vain pienissä sivuosissa. Ehkä juuri siksi mustaan kokovartalosukkaan pukeutunut ja ilman varsinaisia supervoimia muiden Kostajien rinnalla seissyt Pantteri oli kovin jätkä. Tuntemallani Pantterilla ei kuitenkaan ollut mitään Iron Maniin verrattavaa teknopukua. Tämä voi olla hahmon moderni suuntaus, mutta itselleni Pantterin temaattisuus on pahasti miinuksella.

Hauskuus: Jos unohdetaan puku, Black Panther on mekaanisesti tyydyttävä hahmo pelata. Wakanda-vuoroilla kaatuvat parhaimmillaan kokonaisvaltaisesti yhtä aikaa sekä isot möröt, monet pienet viholliset että päävihollisen juoni. Black Pantherin korttipakka menee helposti kolme neljä kertaa ympäri per peli, joten korttejaan pääsee todellakin käyttämään.

Captain Marvel

Captain Marvel vs.
Rhino 2-1
Klaw 1-0
Ultron 1-0

Aspekti: Captain Marvel on Spider-Manin kanssa pelin suosittelema aloitushahmo. Aloituspakassa hahmolle on paritettu Aggression-aspekti, mikä toimii Captain Marvelille ihan ok. Pelin ohjekirja kuitenkin suosittelee hahmolle Leadership-suuntausta, joten tein nopeasti testipelin jälkeen vaihdon Leadershipiin, ihan jo senkin takia, että Aggression-aspektia suositellaan peruspelin kahdelle muullekin hahmolle. Muita suuntauksia ei ole sen jälkeen tarvittu.

Tehokkuus: Captain Marvel on yksi pelin tehokkaimmista ja helpoimmista hahmoista pelata. Energiaa suuriin iskuihin varastoiva sankari pystyy ketterästi sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ilman, että pakasta tarvittaisiin juuri tiettyjä kortteja. Sankari pärjää hyvin omillaan ja yleensä päättää pelit yhdellä mojovalla energiajysäyksellä. Ainut tilastotappio tuli, kun peliä harjoitellessa otin amatööririskiä ja huono arpaonni päätti pelin toisella kierroksella.

Temaattisuus: Myös Carol Danvers kuului lapsuuden suosikkeihini. Hänkin tosin mustassa Ms. Marvelin salamapuvussaan. Tälle elokuvista tutulle inkarnaatiolle siis lähtökohtaisesti plusmiinus nolla, mutta energian lataamisen mekaniikasta selvä teemapiste.

Hauskuus: Captain Marvelin hauskuus riippuu siitä, kuinka paljon painoarvoa antaa menestykselle. Aluksi hymy nousee, kun hahmon kanssa pärjää ilman suurempaa uhkaa ja pelkoa tilanteen lähtemisestä Kree-hanskasta. Ultronia vastaan hommassa oli kuitenkin jo toiston makua. Samat taktiikat, samat voitot.

Iron Man

Iron Man vs.
Rhino 1-0
Klaw 1-0
Ultron 1-2

Aspekti: Ohjeet parittavat Iron Manin Aggression-korteille. BGG:n keskustelujen pohjalta Aggressionia pidetään yleisesti potentiaalisena suuntana, mutta hauraana, koska se ei anna mitään konkreettista suojaa vastustajia vastaan, vaan keskittyy puhtaan vahingon lyömiseen. Itse olen aina kuitenkin sekä viihtynyt että menestynyt Aggressionin kanssa, joten minulla Iron Man lentää edelleen raivo silmissään.

Tehokkuus: Kuten tilastoista näkee, Iron Man hujahti finaaliin asti, missä tuli yllättäviä vaikeuksia. Yksi tappio tuli aivan viime hetkillä, kun olin teoreettisen etäisyyden päässä voitosta, kunnes rinnalla taistellut Hulk pisti haisemaan ja tyrmäsi sekasorrossa myös kaikki kaverinsa, mukaan lukien viimeisellä elinvoimallaan sinnitelleen Iron Manin.

Temaattisuus: Voisi ihmetellä, miksi Tony Stark lähtee taisteluihin aina täysin varustautumattomana ja joutuu raapimaan pukunsa kasaan osa kerrallaan. Ehkä hän ei odottanut joutuvansa toimintaan ja kantaa vain kriittisimpiä osia salkussa? Jos unohdetaan tämä tarinallinen puoli, Iron Manin puvun moninaiset jipot tuntuvat ihan vanhan rautapannun omilta. Sankari voi yhtä aikaa olla lennossa, tähdätä visiirillään ja tykitellä repulsoreilla. Ja siis joka kierros, ilman erillistä aktivointia, koska pukuhan on päällä ja käytössä. Tai siis on, kunhan erilliset osat löytävät pikakuriirilla perille. Loogista myös on, että Tony Stark ei ilman pukuaan ole mikään taistelukenttien kurko.

Hauskuus: Iron Man on yksi pelin hauskimmista sankareista. Peleissä on selkeä kehityskaari, kun pahasta alakynnestä aloittava Tony Stark raapii epätoivoisesti kasaan rippeitä, joilla voisi hypätä taistelutantereelle mahdollisimman nopeasti ennen kuin vihollisen juoni valmistuu. Haasteena on, että liian nopea pukeutuminen Iron Maniksi tarkoittaa olematonta käsikorttien määrää jatkossa.

She-Hulk

She-Hulk vs.
Rhino 1-0
Klaw 1-0
Ultron 1-0

Aspekti: Pelin toinen Aggression-pakalle osoitettu hahmo. Koska sankari itse on surkea estämään juonia, moni on vaihtanut Aggressionin tilalle juonten hidastamiseen erikoistuneen Justice-painotuksen. Tasapainotus voisi toimia, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi. She-Hulkin luontaiset ominaisuudet on tehty lyömään mahdollisimman suurta vahinkoa ja Aggression tukee tätä vahvuutta.

Tehokkuus: BGG-keskustelujen mukaan She-Hulk on aloituspaketin heikoin hahmo ja Aggression enintään keskinkertainen aspekti. Voittoni tällä yhdistelmällä 3–0 ja vain Captain Marvel + Leadership on ollut aloituspaketin porukasta yhtä tehokas.

Temaattisuus: She-Hulk on yksioikoinen hahmo. She-Hulk lyö ja suuttuessaan lyö lujempaa. Siviilissä luetaan lakia. Sankarin kortit tekevät juuri tätä. Hahmon ehdoton plussa on sankarin reipasta toimintaa lupaava päheä kuva – vain Spider-Manille on valittu samaa tasoa oleva hahmokuva.

Hauskuus: Aggressiivinen She-Hulk erottuu muiden sankareiden joukosta. Siinä missä useimmat pyrkivät pitkäkestoisempaan rakentamiseen, energian lataukseen ja korttivalikoiman laajentamiseen, She-Hulk pyrkii päättämään pelin mahdollisimman nopeasti vaihtamalla iskuja tasapäisesti vihollisen kanssa. Kaikki She-Hulkin nyrkkihipat olivat jonkin sortin trillereitä. Esimerkiksi tilapäisiä lisäelämiä itseensä pumppaava Klaw ei kaatunut muiden sankareiden tavoin noiden lisäelämien nollaukseen, vaan yksinkertaisesti She-Hulk vain löi kovempaa. Hauskuutta lisää She-Hulkin omat sankarikortit, joista monet ovat hyvin tilannekohtaisia, mutta kun tuo tilanne osuu eteen, hymy on herkässä. Vaihtoehtoina ovat muun muassa kaikkien omien käsikorttien heitto pois ja vihollisjuonen massiivinen tyrehdyttäminen tai Hulkille tyypillisesti omien otettujen osumien kääntö raivoisaksi vastaiskuksi. “Mitä vihaisempi (She-)Hulk on, sitä voimakkaampi (She-)Hulk on.”

Spider-Man

Spider-Man vs.
Rhino 2-0
Klaw 1-4
Ultron 1-1

Aspekti: Spider-Man ja tälle suositeltu Justice sopivat kivasti yhteen. Pakka vaatii kuitenkin tiukkaa optimointia ollakseen tehokas. Ohjeissa suositeltua pakkakoostumusta joutuu tuunaamaan reippaalla kädellä, jos haluaa menestystä. Klaw-ryöpytyksessä kokeilin kertaalleen Protection ja Leadership -suuntauksia, mutta vaihdoin lopulta takaisin kokonaan uusiksi rakennettuun Justice-pakkaan.

Tehokkuus: Spidey tanssahtelee Rhinon ympärillä ilman huolen häivää, mutta Klaw oli uskomattoman turhauttava vastustaja. Spider-Man puolustaa pätevästi ja Justice auttoi pitämään juonet kurissa, mutta sankari itse tai käsikortit eivät tehneet tarpeeksi vahinkoa päästäkseen kookkaiden kätyreiden ohi. Vaikka Spider-Manilla on kenties pelin helpoin kahdeksan napsua vahinkoa tekevä hyökkäyskortti, yksittäinen kova lentopotku ei riitä, varsinkaan jos sen joutuu tuhlaamaan pääjehun sijaan kätyriin. Tehokkuus rupesi nousemaan, kun pakkaan heitti parit parannuskortit ja aiemmin poistamani Haymakerit, parin vahingon perusläpsyt, jotka ovat kriittisiä juuri Spider-Manille.

Temaattisuus: Spider-Man on varsin hyvin esikuvansa kaltainen. Vastustajia voi verkottaa jumiin, osumia voi väistää kokonaan joko ketteryydellä tai hämisvaistolla ja sankarin kuvakin luo oikeaa mielikuvaa jatkuvasta liikkeestä. Iso miinus kuitenkin alter ego Peter Parkerin ylimielisyyttä henkivästä pärstäkertoimesta. Melkoinen saavutus, kun en muista yhdessäkään sarjakuvassa nähneeni vastaavaa.

Hauskuus: Spider-Man on pohjimmiltaan hauska hahmo pelata. Hämis kuitenkin tarvitsee vahvistuksia pakkaansa ja saakin apuja uusia Justice-kortteja tuovilta laajennussankareilta.

Laajennuksista

Captain America

Captain America vs.
Rhino 1-0
Klaw 1-0
Ultron 1-0

Aspekti: Kostajien johtajalla on luonnollisesti Leadership. Ja toimii.

Tehokkuus: Captain America on pelin helpoin hahmo. Ikoninen Marvel-sankari päihitti kaikki kolme vihollista ilman ainuttakaan muutosta laajennuspaketissa tulleeseen valmispakkaan. Yleensä heitän pakasta omaan pelimakuun turhat Avengers Mansionit sun muut täytteet pois, mutta edes turhat kortit eivät hetkauta Kapua. Jos peli tuntuu liian vaikealta, kokeile Captain Americaa.

Temaattisuus: Monipuolinen Captain America heittelee kilpeään ja kuperkeikkaa, kuten kuuluu, mutta hurja vahinkopotentiaali muistuttaa kovemmista erikoisvoimista kuin “vain” superseerumista.

Hauskuus: Captain American korttien taide on vertailuryhmän parasta. Hahmo on myös miellyttävä pelata, koska sankarilla on valmiudet kohdata kaikki erilaiset haasteet yhtä hyvin. Helppous kuitenkin syö hauskuutta. Tällä hetkellä ei ole mitään syytä optimoida pakkaa tai pelitapaa.

Ms. Marvel

Ms. Marvel vs.
Rhino 1-0
Klaw 1-2
Ultron 1-1

Aspekti: Ms. Marvel tuo peliin ensimmäisen uuden Protection-pakan ja samalla elintärkeitä kortteja aspektin yleiskäyttöön. Jos haluaa Protectionia käyttää laajemminkin soolona, Ms. Marvelin tuomat toimintakortit ja Doctor Strangen lukuisat Protection-apulaiset ovat pakollisia lisäyksiä. Vahingolta suojautuminen tukee kohtuullisen herkästi muuten hajoavaa Ms. Marvelia ja auttaa sankaria lataamaan voimiaan suurempia hyökkäyksiä varten, mutta Ms. Marvel ei silti tunnu mitenkään lukitulta aspektiinsa, vaan toiminee muillakin painotuksilla.

Tehokkuus: Ykkösen statistiikkarivillään Ms. Marvel elää ja kuolee korttiensa kautta ja harvoin varsinaisesti toimii aktiivisesti itse. Hahmo on supervoimiensa tavoin poikkeuksellisen venymiskykyinen. Ms. Marvelin voi joka pelissä virittää erikseen tarpeen mukaan joko juonet pysäyttäväksi tai vahinkoa tekeväksi koneeksi. Ms. Marvel antaa myös opetuksen, miten fantsua on, että alter ego parantuu yhdellä toiminnolla peräti puolet alkuperäisestä kestokyvystä.

Temaattisuus: Marvel Championsin toistaiseksi tuntemattomin hahmo ei nimestään huolimatta ole Carol Danvers, vaan Danversia ihaileva, kokoaan muuttava nykysarjakuvien teini. Kuin tilauksesta paikalliskirjasto suositteli hahmon sarjakuvaa telineessään, joten tuli tutustuttua. Ms. Marvel on yksi Marvel Championsin temaattisimmista hahmoista, monien korttien painottuessa vasta sankariuransa alussa olevan nuoren siviilielämän puolelle. Sankarin apureina ovat muun muassa paras kaveri, veli ja sarjakuvakaupan myyjä.

Hauskuus: Ms. Marvel on yksi pelin hauskimpia hahmoja pelata. Yleensä Marvel Championsia soolottaessa on melkein pakko pysytellä sankarin trikoissa mahdollisimman pitkään, jotta vihollisen juoni ei karkaa omia aikojaan. Ms. Marvelina taas siviilielämä tarjoaa parhaan alustan suurille hyökkäysvuoroille. Tämä yhdistettynä heikkoon leukaan pakottaa pelaajan siirtymään taktisesti eestaas eri persoonien välillä. Vaikka pakka on teoriassa suoraviivainen, ”iske näillä” ja ”estä juonta näillä”, paras teho löytyy vasta, kun hyödyntää lähtökohtaisesti turhakkeilta vaikuttavia siviiliapureita eri tavoin kuin on muilla sankareilla tottunut.

Thor

T 1 / A 2 / D 2

Aspekti: Thor pelaa Aggression-korteilla.

Tehokkuus: Ei kokemusta. Kuulemma pelin heikoin hahmo soolopelaajalle.

Temaattisuus: Ukkosenjohdatin osoittaa pelin heikkouden. Yksi Marvelin voimakkaimmista hahmoista on numerostatistiikoiltaan heikompi kuin moni ihmissankari. Kuinka pitkälle nykyinen 1–3-asteikko riittää luomaan erilaisia hahmoja ja näille tarpeeksi varianssia? Toki asiaa voi järkeistää, että eihän Thor mikään älyllinen nero ole, joten sikäli vihollisten touhut saattavat mennä häneltäkin ohi vaikka kuinka olisi teoreettista hauista.

Hauskuus: Ei kokemusta. Kuulemma ei nykyisellä korttivalikoimalla sovellu hyvin soolotettavaksi, mutta pelin suunnittelijoiden mukaan kyse ei niinkään ole hahmosta, vaan vielä saatavilla olevista korteista ja vihollisista.

Black Widow

Black Widow vs.
Rhino 1-0
Klaw 1-0
Ultron 1-0

Aspekti: Black Widow’n Justice-pakka tuo peliin uuden Preparation-korttityypin. Uudet kortit lyödään pöytään odottamaan tietyin ehdoin tapahtuvaa aktivointia, kuten vihollisen hyökkäystä tai muuta tapahtumaa.

Tehokkuus: Kuten tulosrivi näyttää, ihmisagentti pärjää tasaväkisesti nykyisille vihollisille ja jopa epäilyttävän hyvin, kun vertaa varsinaisia supervoimia omaaviin sankareihin. Kovin tehokkaaksi Preparation-pelitapaa ei voi haukkua, koska koko peli on valmistelua ja odottamista, eikä aktiivista hyökkäämistä. Urheilutermein Black Widow pelaa keskialueen trappia. Tehokasta, mutta pitkäkestoista vastustajan virheiden odottelua. Pelit venyvät helposti jopa yli tunnin mittaisiksi, mikä on melkoinen ero She-Hulkin puolen tunnin rutistuksiin.

Temaattisuus: Monet sankarin omat kortit ovat hauskoja vakoojatemppuja ja kolmen perättäisen hyökkäyksen akrobatiatansseja. Korttien vippakonstit ovat temaattisia, mutta peliä varten tehty epätasainen kuvitus laskee tunnelmaa. Tekijöillä on ollut vaikeuksia löytää naishahmoista säädyllisiä kuvia sarjakuvista, mikä on tietysti huolestuttavaa koko alan suhteen, mutta tilattu kuvitus on heikkolaatuista. Ero Captain American korteista löytyvään Jim Leen sarjakuvaruutuun on aivan järkyttävä.

Hauskuus: Black Widow on yksi pelin omalaatuisimmista hahmoista, mekaanisesti selvästi erilainen kuin aiemmin julkaistut sankarit. Helppo suositus ensimmäiseksi laajennukseksi. Black Widow kehittää pelin aikana pöydälle helposti pelin suurimman korttitableaun, joten ainakin niiden ystävien kannattaa tutustua.

Doctor Strange

Doctor Strange vs.
Rhino 1-0
Klaw 1-2
Ultron 1-0

Aspekti: Doctor Strange tulee Protection-pakalla, mutta Protection ei ole optimaalisin setti tukemaan taikoja heittelevän tohtorin omia kortteja. Läpäisin kaikki viholliset optimoidulla Protectionilla, mutta uusia vihollisia vastaan vaihdan tilalle jotain muuta.

Tehokkuus: Doctor Strange tarvitsee heti alussa tiettyjä apukortteja päästäkseen kunnolla vauhtiin, kuten kuuluisan viittansa, jonka avulla sankari voi toimia joka vuoro kahdesti. Sen jälkeen sankarin tehokkuus on kiinni siitä, miten hyvin tohtorin luontaiset taiat on aikataulutettu kohdalle, kun pelin kriittiset hetket lähestyvät. Parhaimmillaan Strange on pelin voimakkain hyökkääjä. Voit ensin meditoida pakasta ylös haluamasi kortin, jolla sitten hyödynnät erillisen loitsuvalikoiman tuhoisaa hyökkäystä ilman, että kyseinen loitsu kuluisi pois. Täten voit tehdä parilla kortilla tuplaloitsun ja yhteensä massiiviset 14 vahinkoa ja kaksi stunnia – ja siihen päälle sitten liittolaisten ja sankarin muut toimet samalla vuorolla.

Temaattisuus: Perinteisen sankaripakan lisäksi Doctor Strangella on viiden kortin erillinen Invocation-loitsupakka, jonka päällimmäinen kortti on aina käytettävissä. Käytön jälkeen saatavilla oleva loitsu vaihtuu. Tämä on hieno tapa simuloida hahmon luontaisia kykyjä loihtia asioita ilman keinotekoista korttionnea. Toki onnella on osansa siinä, mikä loitsu on kulloinkin saatavilla, mutta ainakin joku taikapöly on aina takataskussa.

Hauskuus: Doctor Strange on Black Widow’n tavoin uniikki tapaus ja ehdottoman suositeltava erilaista kokemusta hakevalle. Invocation-pakan järkevä hallinta ja Strangen korttien arvojärjestyksen hoksaaminen vie aikansa, mutta on hauskaa analysointia.

Hulk

Hulk vs.
Rhino 1-0
Klaw 1-0
Ultron 1-0

Aspekti: Arvaa? (Aggression.) Tehokasta vahinkoa ja nopeaa pelisykliä suosiva Aggression on luontainen valinta Hulkille, joka ei itse halua kuluttaa vuoroja juonen hidastamiseksi. Eikä nollan perusarvollaan siihen myöskään kykene.

Tehokkuus: Hulk on Hulk. Hulk lyö. Vaikka sitä ei perusarvosta uskoisi, Hulk on myös kova kaveri viemään vihollisen juonta pois, kiitos juonta syövien korttiensa, joten pelin ensimmäinen nolla-arvo antaa vähän valheellisen kuvan Hulkin heikkouksista, joita ei käsikorttien pienen määrän ohella ole. Eniten Hulkin menoa hidastavat päävihollista suojelevat minionit, jotka estävät suurimpien iskujen viemisen kohteeseen. Joku tuleva Hydra-massa voi siis aiheuttaa huolta.

Temaattisuus: Hulk on Hulk. En tutustunut vihreän jätin kortteihin etukäteen, joten pelatessa hymy oli herkässä, kun Hulk teki sarjakuvista tuttuja jättimäisiä loikkiaan ja otti suureen ruhoonsa osumia hidastumatta. Joku voisi kutsua Hulkia pelimekaanisesti tällä hetkellä överiksi, mutta minä kutsun häntä temaattiseksi.

Hauskuus: Hulk on sekä hauska hahmo pelata että sopivan erilainen She-Hulkiin nähden. Samalla Hulk venyttää pelin 1–3-voima-asteikkoa neljän skaalaan (0–3), mikä on mielenkiintoinen kehityssuunta. Nähtäväksi jää onko kyseessä uusia latuja avaava pelinavaus vai alkavan power creepin ensimmäinen viite.

Tauolla

Marvel Champions -peruspeli on nyt siis osaltani läpi siihen asti, kunnes hankin lisää sankareita tai innostun kokeilemaan peruspaketin mukana tulleita kahta vaikeampaa sivujuonta, joilla voi höystää lähtökohtaisesti kaikkia pelin vihollisia.

Tähän mennessä julkaistut uusia vihollisia tuovat skenaariopaketit eivät osu omaan sarjakuvataustaani. Green Goblin. The Wrecking Crew. Tylsiä. Vaihtakaa Green Goblinin tilalle Hobgoblin ja jo ostaisin. Omaan hyllyyn seuraavat viholliset tulevat todennäköisesti vasta loppuvuoden The Rise of Red Skull -kampanjapaketista tai vastikään tiedoksi tulleesta aikamatkustaja Kangista.

2 kommenttia artikkeliin ”Marvel Champions – sankarit vertailussa

  1. Hieno artikkeli lempparisoolopelistä taas kerran. Vaikka en itsekään ihan hirveesti välitä Green Goblinista niin se on melkeinpä mulle pelastus MC:n päävihollisten vähyyteen toistaiseksi. Pari skenaariota, joista ensimmäinen on hyvin helppo expertilläkin mutta ainakin hauskaa ottaa itteensä kertahupaisulla damagea, jonka jälkeen vaikka She-Hulkilla niittää vähintään saman verran takaisin. Toinen skenaario on pirun vaikea, ainakin expertillä, ja jopa normivaikeudella Thorillakin, vaikka Thor voi niitata lukuisia minioneita kapteeni A:n suojeluksessa. Neljä modulaarista encounter-settiä lisää vaihteluita peruspelinkin vastustajien kanssa. Sen vuoksi ainakin minun mielestäni hyvä ostos.

    Doctor Strange sen verran mitä olen kokeillut, vaikuttaa mielestäni turhankin ylivoimaiselta, kunhan saa viittansa varhain. Viisi peliä mittarissa ja viisi kivuttomasti voitettua peliä. Expertillä olen pelannut tähänkään mennessä vain Rhinoa ja Ultronia vastaan, pitänee testata neljä muuta skenaariota.

    1. Kiitos kommentista! Hauska kuulla muidenkin kokemuksia pelin ja sen eri sankareiden, vihollisten ja korttisynergioiden parissa.

      Olen samaa mieltä, että Strangella on ainakin potentiaalia olla pelin voimakkain hahmo todennäköisesti hiljalleen vaikeutuvien uusien haasteiden tullessa. Tällä hetkellä pari Invocation-korttia on selvästi heikompia kuin se vahinkoa tekevä tai kortteja nostava vastineensa, mutta odotan mielenkiinnolla, josko tilanne olisi joskus päälaellaan.

      Green Goblinin paketissa on yksi mitätön seikka, joka pitää sen takaraivossa kuiskimassa: Scorpion. Ai että. Mahdollisuus yhdistää Rhino + Shocker + Scorpion -viholliskopla kutkuttaa viikko viikolta himpun enemmän.

Jätä kommentti