Orléans – europelaajan hiekkalaatikko

Orleans. Orliins. Orlioon. Kutsui Orléans-lautapeliä miten tahansa, kyseessä on erinomainen ja monipuolinen europeli.

Pohjimmiltaan Orléans on pakanrakennukseen verrattavaa oman työläispussin kasvattamista ja pussista nostettujen työläisten asettelua omalle pelilaudalle, tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon pisteitä työläisten aktivoimilla toiminnoilla.

Maatila on valmis käyttöön, mutta linnatoiminto odottaa vielä kalastajaa.

Jokaisella pelaajalla on pussi, jonne he keräävät pieniä pahvitokeneita, eli erilaisia työläisiä. Joka kierros tietty määrä työläisiä nousee pussista käyttöön ja asetettavaksi oman laudan toimintoihin. Kukin toiminto vaatii vähintään kaksi erilaista työläistä, joten monipuolisuus on valttia, jos haluaa pitää valintansa avoimina.

Toiminnoilla edetään pelin päälaudan radoilla, liikutaan Keski-Ranskan kartalla ja rakennetaan pisteitä tuovia mökkejä kartan kaupunkeihin. Kaikki radoilla edistyvät toiminnot tuovat pelaajan pussiin aina uuden, kullekin radalle ominaisen työläisen. Pelin lopuksi kartalle tehdyt mökit ja kartalta tai erilaisista tehtaista kerätyt tuotteet antavat pelaajille pisteitä.

Kuulostaa kuivalta, mutta on ihanaa. Ja laajennusten myötä vielä parempaa.

Laajennettu Orléans astuu monen muun europelin varpaille.

Munkkitehtaalle mars

Perus-Orléans tarjoaa aina saman pelikentän. Pelaajat keräävät työläisiä, rakentavat mökkejään ja laajentavat mahdollisia toimintojaan uusilla rakennuslaatoilla, kuten erilaisia tuotteita valmistavilla tehtailla. Jokaisella kierroksella pelaajat kohtaavat satunnaisen tapahtuman, mutta tapahtumatkin ovat pelistä toiseen samat. Vain niiden järjestys vaihtelee.

Teoriassa peliä voi siis halutessaan höylätä aina samalla taktiikalla, jos vain ehtii hamstrata itselleen rakkaat lisärakennukset ensin. Tämä on kuitenkin vain ahdasmielisten ongelma. Sama väki pelaa pakanrakennuspeli Dominionia aina samoilla korteilla ja ihmettelee kuinka “pelissä on vain yksi toimiva strategia”.

Linnatoiminto siirtää pelaajan kuutiota linnaradalla ja tuo pelaajalle uuden ritarityöläisen.

Mahdollisia erilaisia lähestymistapoja nimittäin on useita ja on pelaajasta kiinni haluaako niillä leikkiä vai pitäytyä tutussa ja turvallisessa. Lähetätkö pussisi ylimääräiset työläiset kaupunginvaltuustoon ja keskityt sahaamaan työläisiä pussiin ja pussista ulos tehokkaammalla syklillä? Keskitytkö pelkkiin mökkeihin ja mökkien pistekerrointa korottavaan mahdottoman pitkään yliopistorataan? Vai keräätkö sittenkin monipuolisesti erilaisia tuotteita, hyödyntäen lisärakennuksia, jotka muuttavat kalastajat jokereiksi ja lähetät kyseiset moniosaajat erikseen hankituille tehtaille duuniin?

Orléansin hitaasti kasvava koneisto on aina ollut nautinnollinen kokemus. Pelin alussa tuntuu, että peli on ohi hetkessä, kun et välttämättä saa ainuttakaan toimintoa tehtyä yhdellä vuorolla ja vuoroja laskeva tapahtumapino hupenee silmissä. Vartin jälkeen peli rullaakin jo huomattavasti mukavammin, toiminto siellä, toinen täällä, yksi alustettuna jo seuraavaa kierrosta varten. Tunnin pelin jälkeen ollaan jo pisteessä, jossa raskaammille europeleille tyypillinen optimointi nousee arvoonsa ja pussista joutuu jo usein odottamaan oikeita työläisiä kuhunkin tehtävään. Pelissä on poikkeuksellisen mainio draaman kaari, jonka lopuksi usein häviän rökäle-erolla, mutta tunnen silti osallistuneeni peliin. Saavuttaneeni edes ne sata pistettä, vastustajani latoessa pöytään 150 pistettä.

Tuhtia tavaraa

Kahden hengen hyvällä tahdilla lätkitty pelikerta Orléansia kestää sellaiset 90–120 minuuttia. Kolmen ja neljän hengen pelit eivät aivan mahdottomasti venytä kestoa kahdesta tunnista, koska toiminnot optimoidaan yhtä aikaa ja niiden varsinainen suorittaminen kestää vain muutamia sekunteja – ellei pelaaja kuluta varttia valitessaan laajasta laattapinosta uutta yksilöllistä toimintoaan eli tehdasta tai muuta erikoisuutta. Lisäpelaajat eivät kuitenkaan tuo peliin juuri mitään hyötyä kestoon nähden. Vain karttaosuus on hitusen ruuhkaisempi, kun muut ehtivät napata reiteiltä parhaat tuotteet.

Keston kannalta ratkaisevin vaihe on pelin aivan turkasen pitkä valmistelu. Ohjekirja ei auta sekään, koska ohjeissa kaikki lukuisat pahvituotteet ja -työläiset asetellaan ensin pinoihin neljälle pelaajalle ja vasta sitten vähennetään sopivaan pelaajamäärään osuvaksi. Samalla kartalle päätyvät tuotteet olisi pitänyt kääntää ympäri, arpoa paikoilleen ja sitten kääntää taas esiin. Helpompi on vain luottaa arpakäteen ja roiskia laatat heti oikein päin.

Yrttipuutarhalla kalastajat oppivat kolme vaihtoehtoista ammattia.

Peruspelin säännöt käy uusille pelaajille läpi noin vartissa, jos peli on hyvin hallussa. Toiminnot ovat loogisia, pisteet selvästi esillä ja kokonaisuus helposti selitettävissä. Sujuvuus tosin vaatii, että lisätoimintoja tuovat laatat sivuuttaa nopeasti. “Tutkitte sitten erikseen, jos ja kun hankitte, koska voi olla, että ostatte pelin aikana yhden tai ette yhtään.” Cavernan, New Bedfordin ja muiden lisärakennuksilla laajentuvien pelien tavoin myös Orléansin yksittäisten rakennusten läpikäynti on aivan liikaa informaatiota prosessoitavaksi pelin alussa, joten ensimmäinen pelikerta kannattaa pelata muiden kuin täyttä tietoa vaativien Veristen Voittajien kanssa.

Orléansista on pahvisen perusversion lisäksi olemassa myös kalliimpi Deluxe-painos, jossa pahvit on korvattu puisilla osilla. Pisteitä tuovien tuotteiden osalta kyse on kenties jopa turhasta pöytätilan viemisestä, mutta työläisten kohdalla puu ainakin kuulostaa pahvia paremmalta. Pahviset työläisnapit meinaavat nimittäin kadota pelin jättimäiseen kangaspussiin alvariinsa. Pussit ovat likimain pelilaatikon kokoisia, joten metsurinkin kolpakot uppoavat sisään, mutta samalla pelin pienet pylpyrät katoavat helposti kangaspussin nurkkiin. Helppokäyttöisempi korvike on vaihtaa pussit suuriin mukeihin ja pyöritellä työläisiä mukin pohjalla ennen kierroksen aloittavaa arpomista.

Oma kopioni on ostettu käytettynä, mutta tuli kuulemma juuri sellaisena kuin oli uutena avattu. Neljästä kangaspussista mukana oli vain kolme ja niistäkin yhden pohjasauma oli pahasti auki. No, kahdella on pärjätty oikein hyvin ja muki on muutenkin ollut pussia parempi ratkaisu.

Ainakaan pelin vanhemmat painokset eivät sisällä minkäänlaista loppupisteiden laskemiseen soveltuvaa pistetaulukkoa, jollainen kuitenkin löytyi promohyllystä saksalaisesta pelikaupasta, joten suuri ihmetys on, miksi kyseistä taulukkoa ei ole sisällytetty pelin laajennuksiin.

Pistetaulukko ei kuulu pakettiin.

Hämmennystä herättää myös tapa, miten viides pelaaja on otettu peliin mukaan. Molemmat pelin suurista laajennuspaketeista on rakennettu kattamaan viideskin pelaaja, sääntöineen ja lisäosan palikoineen kaikkineen, mutta viidennen pelaajan peruspelin pyörittämiseen tarvittavat nappulat täytyy ostaa erikseen määrittelemättömästä paikasta, kuten valmistajan sivuilta. Ei sillä, en suosittele viidettä pelaajaa mukaan ellei kyseessä ole vain ja ainoastaan viidellä pelaajalla pelaava tiivis ja joustamaton ryhmä.

Nämä hikotukset ovat kuitenkin vain taustapuhinaa, sillä Orléans vakiinnutti paikkansa hyllystämme jo ennen ainuttakaan laajennusta. Laajennusten myötä Orléans on kaiken lisäksi vallannut elintilaa myös muiden lajityyppien tonteilta.

Invasion

Erilaisten Essen-promojen ja lisärakennusten lisäksi Orléans on saanut kaksi suurempaa lisuripakettia. Näistä ensimmäinen oli vuoden 2015 Orléans: Invasion, sekalaisten skenaarioiden paketti. Invasion on erinomainen laajennus, yksi parhaista ja innovatiivisimmista lautapelien historiassa. Silti lisäosaa ei voi suositella, ellei etukäteen tiedä, mitä on ostamassa.

Invasion tuo mukanaan toisistaan irrallisia variaatioita peruspeliin. Mukana on kauheaksi haukuttu kaksinpelivariantti ja 2–5 pelaajan variantti peruspeliin. Olen jättänyt nämä suosiolla paketin pohjalle, koska peruspeli toimii kaksinpelinä – ja moninpelinä – sellaisenaan.

Näiden lisäksi pakettiin kuuluu kolme irrallista yksinpeliskenaariota. Kokeilin näistä helpointa ja tykkäsin yhtä paljon kuin Orléansista yleensäkin. Peruspelin tapahtumat on korvattu uusilla, skenaariopohjaisilla kiinteillä tapahtumilla, jotka lyövät pelaajaa aina tietyllä tiedossa olevalla vuorolla. Pelaajalle annetaan peruspelistä poikkeava tavoite, joka tulisi ehtiä toteuttaa annetussa määräajassa. Pelaaminen muistuttaa hyvin pitkälti moninpeliä, joten jos olet syrjäkylällä kärvistelevä soolopelaaja, tässä on erinomainen europeli, joka toimii täydellisesti myös yksin.

Yksinpelilaudoilla seurataan tapahtumia ja voittoehdon täyttymistä.

Helpoin sooloskenaario noudatti draamassaan peruspeliä:

  1. “Ei tästä tule mitään, vuorot juoksevat aivan liian nopeasti ohi, enkä saa valmiiksi mitään!”
  2. “No nythän tää lähti rullaamaan…”
  3. “Katos, mähän voitan tän pari vuoroa ennen maalia.”

Invasionin tärkein elementti on kuitenkin co-op eli yhteistyöskenaario. Skenaario on mm. Exit-pelisarjasta tuttujen Inka ja Markus Brandin suunnittelema pelimuoto, jossa pelaajat yrittävät yhdessä toteuttaa omat yksilölliset tavoitteensa ja samalla kaupungin yhteiset tavoitteet ennen kukkulan takaa saapuvia valloittajia. Ruokaa, vartijoita ja aatelisia pitäisi varastoida, kartalle rakentaa suojalinnakkeita ja pelaajien omat, hyvinkin erilaiset tavoitteet pitäisi kaikki täyttää ennen kuin Invasion-pelimuodon oma, peruspeliä rankemmin pelaajia rankaiseva tapahtumapino loppuu.
Kaupungin yhteiset tavoitteet ovat pelistä toiseen samat, mutta tapahtumat ja pelaajien omat tavoitteet arvotaan joka peliin, joten vaihteluakin on, jos skenaario tuntuu tietyllä yhdistelmällä jo ratkaistulta.

Yhteistyölaudan kuusi voittoehtoa on rajattu ansiokkaan yksiselitteisesti pelaajamäärän mukaan.

Ensimmäinen Orléans: Invasion -yhteistyömme oli viime vuoden jännittävin pelisessio. Vatsaa kipristellen keräsimme tuotteita epätoivoisesti kaupungin varastoon ja olimme jo epäluuloisia pelin voiton suhteen, kun asukkaiden pelastaminen oli jäänyt pahasti unholaan. Kolme kierrosta ennen loppua meiltä puuttui vielä viisi pelastettua siviiliä. Oikealla yhteistyöllä ja molempien pelaajien toimintojen täydellisellä optimoinnilla saimme haalittua viimeiselle kierrokselle jääneet kolme asukasta turvaan. Tarvitsimme jokaisen toiminnon aivan pelin loppuun asti, mutta kaupungin portit teljettiin juuri ennen kuin valloittajat saapuivat.

Orléans: Invasion on yksi parhaista yhteistyöpeleistä koko co-op-pelien skaalalla. Samalla se erottuu muiden joukosta olemalla yhä optimointiin keskittyvä, moninpelipasianssiksikin kutsuttu europeli. Perinteiseen Orléansiin tottuneelle Invasion-skenaario muuttaa koko pelin luonnetta, koska nyt ei ole merkitystä, kuinka paljon pisteitä onnistut haalimaan, vaan joudut pohtimaan, mikä on paras reitti saada tarpeeksi esimerkiksi ruokatuotteita tai tiettyjä työläisiä tukehduttamatta omaa pussia siinä sivussa.

Trade (& Intrigue)

Orléansin toinen suurempi laajennus Orléans: Trade & Intrigue ilmestyi vuoden 2016 loppupuolella. Siinä missä Invasion on joukko irtonaisia skenaarioita, joita pelataan peruspelin vaihtoehtona, Trade & Intrigue on perinteisempi laajennuspaketti, joka lisää ja laajentaa itse peruspeliä. Laajennuksessa tulee mukana neljä modulaarista osiota, joita voi liittää peruspeliin yksin tai yhdessä. Näistä kolme muodostavat Trade-kokonaisuuden ja monipuolistavat ja parantavat peliä entisestään. Se neljäs paketista löytyvä laajennus on uusi lauta, jota hyödyntämällä pelaajat voivat pelin aikana kiusata toisiaan. Pakkasin Intrigue-laudan kokeilematta laatikon pohjalle.

Nyt kun Intrigue on unohdettu, voidaan todeta, että Trade on ehdottoman suositeltava laajennus Orléansiin. En pelaa enää ainuttakaan peliä ilman Trade-lisurissa mukana tullutta valtuustolautaa, joka korvaa peruspelin vastaavaan. Peruspelissä omasta pussista pois kaupungin hallitukseen lähetetyt työläiset tuovat vastineeksi pari roposta pelaajan pankkiin. Trade-laudalla kyseiset ulkoistetut napit tuovat jokainen erilaista vastinetta: tuotteita, toimintoja, rahaa tai esimerkiksi liikettä kartalla. Kaikki peliä edistäviä vaihtoehtoja ja eritoten realistisia vaihtoehtoja työläisten muulle hyödyntämiselle. Lauta monipuolistaa peruspelin lähestymistapoja ja toimii vallan hyvin myös vasta-alkajien kanssa pelatessa, joten alkuperäisen valtuustolaudan voi heittää vaikka kierrätykseen.

Reaalimaailman mukaisesti työelämälle vaivaksi käyneet siirtyvät eduskuntaan. Uusi lauta päällä.

Trade korvaa peruspelistä myös kaikki tapahtumalaatat uusilla. Vanhat voi tallentaa laatikon pohjalle ja korvata uusilla ilman muita muutoksia. Uudet tapahtumat ovat selvästi mielenkiintoisempia ja jyrkempiä kuin aiemmat, joten vanhoihin ei ole paluuta, ellei välttämättä halua vanillamaisempaa helppoa pelikertaa.

Trade-laajennuksen viimeistelevät Orléansin karttaosuuden uudelle tasolle nostavat tilauskortit. Kortit ovat yksinkertaisia tavoitteita, joita pelaajat täyttävät toimittamalla kortissa kuvatut tuotteet oikeaan kaupunkiin. Kaupunkien tarpeet vaihtelevat. Jotkin haluavat yhden kappaleen useampaa tuotetta, toisia kiinnostaa vain yksi tuote, mutta useampana kappaleena. Toimitetut tilaukset tuovat rutkasti loppupisteitä, mutta toisaalta niitä toteuttaessaan pelaajat kuluttavat muualta haalimiaan tuotteita, jotka itsessään olisivat olleet pisteitä pelin päätteeksi. Tilauskortit toimivat hienosti osana peruspeliä ja ohjaavat pelaajien suuntaa, jos niitä lähtee toteuttamaan. Kortit kuitenkin monimutkaistavat pelissä vaadittavaa ajatteluketjua sen verran, että jätän ne aina pois uusien pelaajien kanssa, eivätkä ne yleensä ole mukana edes kokeneellakaan porukalla. Pelissä on riittänyt pureskeltavaa silti.

Kaupankäyntikortit tuovat pelin kartalle entistä herkullisempia kohteita.

Trade-laajennus onnistuu parantamaan kaikkia Orléansin peruspelissä taka-alalle jääneitä osioita, kuten aiemmin huoletta ohitettuja tapahtumia, hieman valjua kartalla liikkumista ja turhan yksioikoista omien työläisten vähentämistä. Sitä voikin suositella varauksetta kaikille Orléansin omistajille. Pakko-ostos se ei ole, koska Orléans toimii myös itsessään, mutta ehdoton suositus kyllä. Peli on yksinomaan parempi tämän laajennuksen kanssa.

Molemmat isot laajennuspaketit sisältävät myös pelin alkuasettelua teoriassa nopeuttavan pikaopaskortin. Kortit ja niissä kuvatut pahvilätkien oikeat määrät eri pelaajamäärille on vain laskettu käyttämällä pohjana viiden pelaajan summia, eli kortti ohjeistaa poistamaan pinoista liikaa pahveja, jos ei ole koskaan hankkinut viidennen pelaajan erillistä settiä.

Altiplano

Orléansin suunnittelija Reiner Stockhausen julkaisi vuonna 2017 samaa työläisten pussituksen ideaa kierrättäneen “alpakkapeli” Altiplanon. Peleissä on yhtäläisyyksiä erityisesti työläisten hyödyntämisen ja kierrätyksen puolella, mutta myös pari merkittävää eroa, jotka vaikuttavat koko pelikokemukseen ja pelin toimintaan. Altiplanossa vuorolla saatavilla olevat toiminnot ovat riippuvaisia pelaajan hahmon sijainnista pöydän irtonaisilla keskilaudoilla ja yleisenä tavoitteena on hyllyttää muualta kerätyt tuotteet omaan varastoon mahdollisimman siisteihin riveihin.

Altiplano on kelpo peli. Jos Altiplano olisi ilmestynyt ennen Orléansia ja päätynyt hyllyyn ensin, pelaisimme todennäköisesti sitä myös jatkossa. Nyt Altiplanolle ei kuitenkaan riitä elintilaa Orléansin jo valtaamilla laitumilla. Sen tuomat uudet ideat olisi aivan hyvin voinut sisällyttää Orléansin uuteen laajennukseen.

2,5 kiloa iloa

Orléansiin on saatavilla myös lukuisia irrallisia tai muutaman rakennuksen seteissä jaettavia lisärakennuksia. Nämä ovat joko täysin turhia tai mielenkiintoisia lisiä, riippuen täysin pelaajien kokemustasosta pelin rakennusten kanssa. Lisätoimintoja tuovat rakennuslaatat ovat helposti vain haitaksi, koska jokainen uusi laatta nostaa opetusaikaa ja/tai oppimiskynnystä, vaikka on todennäköistä, että yksikään niistä ei päädy pelissä käyttöön.

Orléans, Invasion, Trade & Intrigue ja yksi Neue Ortskarten -promolaattojen setti mahtuvat juuri ja juuri alkuperäisen pelin laatikkoon. Tavaraa on pohjasta kattoon ja joka nurkkaan asti sellainen läjä, että kansi heijaa sentin irti pohjasta. Yhteispainoa paketilla on tuntuvat 2,564 kilogrammaa.

Orléans
Reiner Stockhausen, 2014
2–4 pelaajaa
Pussinrakennusta ja työläistenasettelua herkullisella tavalla. Hyvä peli, jonka laajennukset nostavat voittajaksi.

Jätä kommentti