Vuosiäänestyksen spekulointia 2019

Lautapelioppaan vuoden 2019 vuosiäänestyksen tulokset julkaistaan huomenna. Äänestystuloksia on tilastoitu jo vuodesta 2003 lähtien, minkä takia tuloksissa on voittajan lisäksi muitakin mielenkiintoisia spekuloinnin kohteita.

Vuosiäänestyksessä kuka tahansa voi äänestää seitsemää parasta viimeksi kuluneen vuoden aikana pelaamaansa lautapeliä. Äänestetyt pelit ovat tasavertaisia keskenään, joten oman listan järjestyksellä ei ole väliä.

Äänestyksen keskittyminen pelattuihin peleihin on mielenkiintoinen, koska tällöin suosikkilistojen kärkipelit jäävät pois, jos ne eivät oikeasti kerää onnistuneita pelikertoja. Ainakin siis, jos kaikki äänestäjät noudattavat jotakuinkin samoja kriteerejä.

Voittajan kaltaistaminen

Kaksi päivää ennen äänestyksen päättymistä Lautapeliopasta hallinnoiva Mikko Saari ilmoitti, että äänestäjiä oli siihen mennessä ollut 270 ja voittaja olisi kuulemma jo selvillä.

Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että vuosiäänestys on kertaalleen kerännyt palkintoarvonnan houkuttelemana jopa yli 500 äänestäjää (vuonna 2011, jolloin Afrikan tähti sijoittui toiseksi), mutta yksittäisvuoden piikkiä lukuun ottamatta vakituisempi äänestäjien joukko on kasvanut hiljalleen alkupään reilusta sadasta viime vuosien reiluun 300 äänestäjään. Perjantain tieto 270:stä oli vielä 80 äänestäjää vähemmän kuin viime vuoden kokonaismäärä.

Vaikka äänestäjien kokonaismäärä jäisi vähäisemmäksi kuin viime vuosina on ollut tapana, tämän vuoden voittajasta ei pitäisi olla epäselvyyttä, koska tuleva voittaja on puhutellut kovimmista harrastajista aina aloitteleviin pelaajiin asti. Voittajan on pakko olla viime vuoden voittonsa uusiva Terraforming Mars.

Harrastajaryhmissä jo valmiiksi suosiossa ollut peli sai tänä vuonna suomenkielisen painoksen, joka on yleensä taannut vielä laajemman yleisön ja selvän piikin pelin näkyvyydessä. Esimerkiksi Castles of Mad King Ludwig oli myöhään tulleen suomijulkaisunsa jälkeen yhtäkkiä joka toisella pöydällä Lautapelaamaan-tapahtumassa, vaikka kyseessä oli jo pari vuotta vanha peli.

Terraforming Marsin merkittävin haastaja on viime vuonna yhdellä äänellä kärkipaikan hävinnyt Gloomhaven. Vaikka Gloomhaven on kerännyt viime vuoden aikana uusia pelaajia muun muassa lautapelikahviloiden peluutuksissa, on se silti yhä selvästi vaikeampi saada testattua kuin Terraforming Mars, joten kasvukäyrän pitäisi olla Marsin puolella. Ainut Gloomhavenin puolesta puhuva seikka olisi, jos äänestäjien määrä jäisi todella alhaiseksi, jolloin kovimman tason kymmeniä tai jopa satoja tunteja yhteen peliin uhraavien seikkailijoiden äänillä olisi suurempi osuus. Arvioisin Gloomhavenin ongelmiin myös, että moniko Gloomhavenia äänestävä jättää Terraforming Marsin pois omalta listaltaan?

Ainut yllätyshaastaja voittajaksi on vastikään Saksassa palkittu Kennerspiel des Jahres -voittaja Wingspan. Lintupeli ei välttämättä ole monella se vuoden ykköspeli, mutta varmasti todella monessa äänestyskupongissa seitsemän parhaan joukossa, jos on päässyt peliä jo kokeilemaan. Väitän kuitenkin, että tämä ei ole Wingspanin vuosi. Wingspan debytoinee jossain 15 ja 25 sijan välillä.

Voittajaa mielenkiintoisempi

Voittajaspekulointia mielenkiintoisempi kattaus on Lautapelioppaan ansiokas kunniataulukko, jossa vuosien aikana ääniä saaneet pelit on rankattu kokonaismenestyksen mukaan. Mitä parempi tulos per vuosi, sitä enemmän pisteitä, mutta uusia tuloksia painottaen niin, että vanhemmat pisteet heikkenevät hiljalleen pois.

Kokonaistilastoa vuodesta 2003 lähtien johtavat yhä pakanrakennuspeli Dominion, kotimainen avaruusepookki Eclipse ja draftauspeli 7 Wonders. Kyseinen kolmikko hallitsi yhdessä vuosiäänestyksen kolmen kärkeä vuosina 2012, 2013, 2015 ja 2016. Dominion yksinään dominoi äänestyksen kolmen kärjessä peräti kahdeksana vuotena peräkkäin vuosien 2009 ja 2016 välillä.

Ennen viime vuoden uutta kärkikaksikkoa, Terraforming Marsia ja Gloomhavenia, Dominionin, Eclipsen ja 7 Wondersin pyhää kolminaisuutta rikkoivat vain modernin lautapelihistorian kulmakivet, laattojenasettelu Carcassonne ja työläistenasettelu Agricola. Vuonna 2014 kärkikolmikkoon takaisin kiilanneet ikisuosikit tekivät vieläkin yllättävämmän encoren vuonna 2017, kun Carcassonne voitti ja Agricola oli toinen. Tämä siis peleiltä, jotka tekivät ensiesiintymisensä äänestyslistoilla jo vuosina 2003 (Carcassonne) ja 2008 (Agricola).

Erityisesti Agricolan uudelleen noussut suosio on mielenkiintoinen poikkeama, koska Agricolalle on vuosien saatossa tullut useampi teoriassa korvaava tuote, kuten suoraviivaistettu Agricola: Family Edition ja toiseen ääripäähän peliä vienyt Caverna. Käytännössä tilanne on selvästi ollut Suomessa toinen.

Muita mielenkiintoisia huomiota, joita seurata uusista äänestystuloksista:

Mikä on Catanin kohtalo? Vieläkö yhtä aikaa vihattu ja rakastettu noppapeli keikkuu listoilla mukana? Catanin huonoin sijoitus koko Lautapelioppaan vuosiäänestyksen historiassa on parin vuoden takainen 38. sija, josta olisi voinut lukea pelin viimein hiipuvan hiljalleen alemmas, mutta mitä vielä, sijoitus parani viime vuonna takaisin 24. sijalle.

Vielä mielenkiintoisempi kysymys: Mikä on Catania äänestävän yleisön toinen hittipeli? Äänestävätkö he herkemmin Wingspania vai Terraforming Marsia?

Entä mikä on hiipuvan Eldritch Horrorin kohtalo? Ahdistavatko Arkham Horrorin uusi kolmas versio ja Arkham Horror: The Card Game Eldritchin yhä alemmas vai jatkaako Eldritch Horror hissiliikettään Top 20 ja Top 40 välillä?

Vahvasti listoille vuonna 2014 tullut mikropeli Love Letter hiipunee yhä pahemmin vuosi vuodelta. Peli on erinomainen, mutta pienuudestaan johtuen voi kulua puhki ja täten ei välttämättä kerää edes uusia pelikertoja hetkeen. Viime vuonna pudotusta tuli kahdeksan sijaa, tällä kertaa odotan sijan putoavan toiset parikymmentä.

Mikä on Eclipsen uuden painoksen vaikutus? Tuoko se pelille uusia pelaajia vai auttaako vain pitämään pelin relevanttina edes seuraavien parin vuoden äänestyksissä?

Terra Mystica putosi viime vuonna peräti 60 sijaa, päätyen sijalle 78. Joko Gaia Project ajaa Terra Mystican kokonaan ulos sadan äänestetyimmän joukosta?

Rising Sun debytoi viime vuonna sijalla 21. Kuinka paljon Kickstarter-figuilla ratsastavalla virityksellä on oikeasti elinvoimaa, kun sama kuriiriputki tuo jatkuvasti uusia tiiliskiviä kotiovelle?

BoardGameGeekin listalla sijalla 25 majaileva Orléans on neljän vuotensa aikana sijoittunut Lautapelioppaan vuosiäänestyksessä vain kerran sadan parhaan joukkoon. Joko peliä ei vain pelata Suomessa tai BGG:n yleisö ajattelee pelistä eri tavoin. Oman havainnoinnin pohjalta luulen ensimmäisen väittämän pitävän kutinsa.

Mikä on Exit-pakohuonepelien kohtalo? Riittääkö yksi pelikerta nostamaan Exit-pelit yhä mukaan äänestäjien listoille? Viime vuoden sijoitus oli 16.

Vuoden huippuhetket vaihtelivat luolastosooloilusta epäilevän ryhmän yhteistyöhön.

Top 7

Omat ääneni menivät tänä vuonna seuraaville peleille, aakkosjärjestyksessä.

Yritän aina pitäytyä äänestyksen ohjeistuksessa ja jättää kaikkien aikojen suosikkipelini ilman ääntä, jos en ole pelannut niitä viimeisen vuoden aikana – ja vaikka olisinkin, jos kyseinen pelisessio ei ollut aivan yhtä timanttinen kuin peli parhaimmillaan mahdollistaa. Keskityin siis juuri viime vuoden menestystarinoihin ja yllättäjiin.

Baseball Highlights: 2045
Tämän vuoden seitsikosta ainut peli, jolle annoin ääneni myös edellisenä vuotena. Take that -kaksinpeli ja pakanrakennus on jatkanut meillä vakituisena parisuhdepelinä, jota vaimoni välillä suorastaan huutaa pöydälle. Tänä kesänä löysin Tukholman Alphaspel-liikkeestä viimeisetkin puuttuneet laajennusjoukkueet, joiden ansiosta jenkkipesis on saanut vielä valtavasti uutta virtaa. Laajennusten takia peli löytynee myös ensi vuoden listaltani.

Capital (Warsaw: City of Ruins)
Heräteostoksena viime vuoden Lautapelaamaan-tapahtuman yhteydessä hankkimani historiallinen kaupunginrakennus oli silkkaa hunajaa juuri minun pelimakuuni. Varsova kehittyy läpi maailmansotien turmelluksen ja modernit bussipysäkit asettuvat vanhojen tehdasalueiden viereen ihanan yksinkertaisella tavalla, joka vetää vertoja kaikille muille kaupunginrakennuspeleille, joita on tullut testattua.

City of Spies: Estoril 1942
Toinen Lautapelaamaan-arpa, joka lumosi heti. Tällä kertaa myös vaimoni. Pelissä muilutetaan muiden vakoojia Portugalin lomamatkoilla ja kerätään värikkäitä persoonia omaan vakooja-armeijaan. Tunnin peli, jossa riittää käänteitä joka kierros. Mitä enemmän pelaamme, sitä korkeammalle peli jatkaa nousua molempien top-listoilla.

Globalissimo
Vain saksaksi julkaistu maantietoaiheinen tietovisa. Mitään ei kuitenkaan tarvitse tietää, kunhan osaa arvioida, missä kuudesta annetusta maasta saattaisi esimerkiksi olla eniten lääkäreitä väkilukuun verrattuna. Tiivistettynä paras tietokilpailupeli, jonka uuden painoksen tai laajennuksen ostaisin heti täyteen hintaan. En ollut kuullutkaan pelistä ennen viime vuoden Suomen lautapeliseuran Aktiiviconia, jossa ostin pelin suoraan kanssapelaajan pelikassista. Pelin helppous on tuonut sille niin monta upeaa pelikertaa, että se tulee olemaan ennakkosuosikki myös ensi vuoden listalle.

Hellapagos
Henkilökohtainen paheeni. Autiosaaren selviytymisen uniikit pelikerrat eroavat selvästi muista viime vuoden ehdokkaista, joten sijoitus kärkilistalla oli selviö. Hellapagosin kaltaiset avoimet pelit eivät kuitenkaan ole lähipiirini suuressa suosiossa, joten pelin jatko ensi vuoden listalla on ensisijaisesti kiinni loppuvuoden tulevista pelitapahtumista, kuten Lautapelaamaan ja Aktiivicon. Haluaisin pelata paitsi peruspeliä (jos pelaajien saaren upottava myrsky tulisi kerrankin etuajassa!) myös vastikään julkaistua laajennusosaa, joka lisää peliin ainakin tapahtumakortteja.

Monolith Arena
Vaikutti turhalta Neuroshima Hex -pelin variantilta, kunnes pelasin sitä kahdesti ja totesin, että mainio peli, mutta käytännössä Hexa, johon on lisätty vain yksi uusi monoliittimahdollisuus. Tämä ei kuitenkaan ole moite. Neuroshima Hex on timanttinen taistelupuzzle, jota pelaamme kotona yksinomaan tabletilla. Ja uusi monoliitti on kutkuttava lisä pohjalla olevaan pelimoottoriin. Oletin aina, että hahmolaattojen eri nopeuksien ja verkotusten seuranta fyysisessä lautapelissä olisi työlästä tai jopa mahdotonta, mutta Monolith Arena osoitti toisin.

Sword & Sorcery
Kickstarter-möhkö, jonka siivilöin etukäteen kaikista vastaavista luolastoseikkailijoista kenties eniten omaan pelimakuuni sopivaksi. Peli on hidas asetella, sisäistää ja siivota, mutta yhden pelisession jälkeen kipitin jo kauppaan hakemaan ne kaksi eniten himoitsemaani laajennushahmoa. Nyt varkaani piileskelee nurkassa, druidini tassuttaa pahisten keskelle karhuna ja tulimaagini liekkiseinä kypsentää vihollisten persauksia. Seikkailun arvostus nousee entisestään, kun muistaa välttää jälkimarkkinoiden riettaat yli satasen pakettihintapyynnöt ja keskittyy noin 40 euron peruspakettiin, jossa itsessään on jo hirvittävä määrä tavaraa.

PÄIVITYS: Lautapelipelioppaan vuosiäänestyksen 2019 tulokset.

2 kommenttia artikkeliin ”Vuosiäänestyksen spekulointia 2019

  1. Estoril: City of Spies on kiinnostanut pitkään – mutta miten se sinusta toimii kaksinpelinä? Kannattaako hankkia etupäässä kaksinpelaavalle pariskunanlle?

    1. City of Spiesin kaksinpelin merkittävin ero moninpeleihin on kaaoksen vähenevä määrä. Mitä enemmän pelaajia, sitä enemmän pelissä on hallitsematonta päähänlyöntiä ja nokitusta eri lokaatioissa. Jotkut tosikot pitävät kaksinpeliä tästä syystä parhaana pelaajamääränä.
      Kaksinpelissä pelaajat myös pelaavat useamman agentin pöytään kuin esimerkiksi nelinpelissä, mikä antaa lisäsiimaa rakentaa pidempiä höynäytysketjuja. Tällä hetkellä pitäisin kolmin- ja kaksinpelejä parhaina ja nelinpeliä siinä kannassa.

Jätä kommentti