France 1944: The Allied Crusade in Europe on sotapeliguru Mark Hermanin visio toisen maailmansodan länsirintamasta, kun liittoutuneiden joukot ujuttautuvat Ranskan rannikolta ensin sisämaahan ja lopulta marssivat miehitetyn Ranskan halki, päämääränä Berliini ja Euroopan sotien loppu. Alun perin 1986 julkaistu peli sai tänä vuonna uuden päivitetyn painoksen, France 1944: The Allied Crusade in Europe – Designer Signature Edition.

Peliä on Hermanin itsensä lisäksi ollut virittämässä uuteen kuosiin HAMTAG-videoista tunnettu sotapelaaja Judd Vance. Vancen kädenjälki näkyy aloittelijaystävällisessä ohjekirjassa ja siinä, miten koko pelin uusittu graafinen ilme on tehty helpottamaan soolopelaajia. Lähes kaikki tarvittava tieto on saatu mahtumaan apulomakkeille – ei tosin kaikki, kuten ensimmäisellä pelivuorolla huomaa.

Pelin kriittinen alkusysäys tapahtuu Normandiassa, josta liittoutuneiden on pakko puskea saksalaislinjan läpi. On melkoinen helpotus, että uudessa painoksessa mukana tulee erillinen lähikartta maihinnousualueesta, joka helpottaa pelin alkua merkittävästi, kun kaikki joukot saa näkyville, eikä tarvitse turvautua rankimmille sotapeleille tyypillisiin parin sentin token-torneihin.

France 1944 kattaa länsirintaman tapahtumat kokonaisuudessaan Normandian maihinnousun jälkeen, eli Taistelutoverit-sarjan kauttaaltaan, joten skaala ja kartan avoimuus ovat eeppisiä. Sotapelinoviisien pakokauhua kuitenkin helpottaa, että pelissä on vain kaksi liuskaa irrotettavia tokeneita ja niistäkin suurin osa on käytännössä turhia muistiapuja, joita voi halutessaan käyttää helpottamaan omaa peliään. Varsinaisia sotajoukkoja kuvaavia tokeneita on vain parikymmentä per osapuoli ja niistäkin suurin osa aloittaa kartalta.

France 1944 oli yksi Vancen omia soolopelisuosikkeja jo ennen uutta painosta ja kehityspestiä. Tämä suositus yhdistettynä pelin suureen mittakaavaan yllyttivät minutkin uuden painoksen kimppuun, vaikka tiedän jo entuudestaan miltä tuntuu, kun kalliimman puoleinen sotapeli nauraa hyllystä peliseuran puutetta.

Huolto ja liike

Suoraa vahinkoa tekevän sotimisen sijaan France 1944: The Allied Crusade in Europe mallintaa huoltoketjun ja liikkumisen tärkeyttä.

Vuorojärjestyksen sijaan liittoutuneet ja saksalaiset toimivat sen mukaan, kumman aktivointitoken nousee pussista (itse arvoin vain pöydällä sekoitetusta läjästä). Aktivointivuorolla saa aktivoida yhden päämajan, joka vuorostaan kertoo, kuinka montaa panssari- ja jalkaväkiyksikköä päämaja voi aktivoida omalta rajatulta toiminta-alueeltaan.

Päämajojen kautta toimiminen luo liikkumiseen omat rajoitteensa. Yksittäiset tankit voivat teoriassa porhaltaa niin pitkälle kuin ehtivät, mutta jumittuvat sen jälkeen pitkäksi aikaa paikoilleen, jos yksikään samaa kansallisuutta edustava päämaja ei ole toimintaetäisyydellä.

Kun yksiköt on valittu, France 1944 ei suinkaan käytä hex & counter -peleille tyypillistä “liiku ja/tai ammu”-ohjausta, ehei, Herman on sen sijaan luonut peliin kaksi merkillistä taulukkoa. Samaan uniikkiin tapaan tokeneissa lukevat taistelu- ja liikearvot eivät tarkoita, miten paljon liikettä tai vahinkoa kyseinen joukkio tekee, vaan nekin ovat vain viitearvoja, joiden toteuma määritellään erillisistä taulukoista.

Etappitaulukolla (“increment“) on tarkoitus simuloida ajan yhtäaikaista kulumista eri puolilla. Aktivoidut yksiköt seuraavat valittua toimintopuuta ylhäältä alas. Kukin lokero valitussa puussa kertoo, voivatko yksiköt hyökätä lainkaan ja millaista vauhtia joukot voivat liikkua – jos siis pelaaja valitsee liikkumisen kyseiseen lokeroon. Liikevalinnalla kaikki aktivoidut yksiköt voivat vain liikkua. Hyökkäysvalinnalla kaikki aktivoidut yksiköt voivat vain hyökätä. Näin on estetty, että länsirannikolla panssarikolonna liikkuisi kaasu pohjassa useiden tuntien ajan, samalla, kun Normandian itäpuolella käytäisiin lyhyt luotien vaihto. Hyökkäys- tai liikevalintaansa saa vaihtaa kunkin lokeron kohdalla, mutta usein on niin, että vain nopeimmat panssarijoukot ehtivät enää toimia toimintopuun lopussa.

Konfliktitaulukolla selvitetään, miten hyökkääjien ja puolustajien taistelumoraali selviää paineesta, montako osumaa omille joukoille tuli ja miten vastakkain olevien sotavoimien mahdollinen epäsuhta tai maasto vaikuttavat tulokseen. Kaikki tämä toteutetaan heittämällä kahta noppaa per osapuoli ja vertaamalla konfliktin lopputulosta risteävästä ruudusta. Ylivoimalla hyökkääminen antaa pienen edun, mutta ei varsinaisesti ratkaise, ottaako vastapuoli osumia. Tärkeämpää on, miten kova seppä siellä on johtamassa joukkoja ja onko puolustus ehtinyt asettua hyviin puolustusasemiin esimerkiksi kaupunkiin tai pitkin Ranskan maaseutua oleviin linnoituksiin. Vihreinä Eurooppaan saapuvat yhdysvaltalaistulokkaatkin selviävät kunnialla, jos joukkoja johtaa joku kokeneempi yrmy.

Kevyesti rinnettä ylös

Peli on julkaisijan taholta luokiteltu keskiraskaaksi (6/10). Sanoisin pelin olevan varsin tiukka kokonaisuus ilman suurempia rönsyjä, mutta kannattaa muistaa, että keskiraskas sotapeli on selvästi erilainen pähkinä avattavaksi kuin esimerkiksi keskiraskas europeli.

Sääntöjä on 24 sivua, joiden lisäksi on erillinen perusteellisia esimerkkejä sisältävä vihko. Säännöt on Vancen toimesta kirjoitettu helppolukuisiksi. Taitto ja fonttikoko helpottavat lukemista ja säännöt on jaoteltu järkevästi pelirytmin mukaan. Lieviä haasteita tulee sitten pelatessa, kun tarkistuksessa liikesäännöt eivät löydykään kohdasta “liikkuminen”, vaan esimerkiksi päämajojen liike löytyykin päämajat esittelevältä sivulta ja lisää aluehallinnan puolelta. Merkittävin kömmähdys on, että konfliktitaulukon tulkinta on jätetty tyystin erillisen esimerkkivihon huoleksi.

Usein sotapelien ensimmäiselle kynnykselle luokiteltuun Hannibal: Rome vs. Carthageen verrattuna France 1944 oli kuitenkin selvästi suoraviivaisempi ymmärtää ohjekirjan perusteella. Hannibalin piiritysten, poikkeusten ja neljän erilaisen pakenemisväistön sijaan Ranskan kartalla liikkuu käskyjä antavien päämajojen lisäksi vain kahta erilaista tokenia: asemasotaan erikoistunutta jalkaväkeä ja nopeassa salamasodassa jyrääviä panssareita.

Suoraviivaisuudesta huolimatta pelissä on mukana kivoja yksityiskohtia, jotka eivät monimutkaista peliä, kuten kätevästi abstraktoidut ilmavoimat, yksinäinen puolalainen panssariryhmä, vain tiettyjä kansallisuuksia komentavat päämajat ja kartalta löytyviä porkkanoita, jotka antavat pohdittavaa, lähteäkö heti kohti Saksan rajaa vai koukkaisiko sittenkin ensin rannikolla avaamassa lisäreittejä uusille apujoukoille.

Harmaa muuri edessä

Pelin mukana tulee neljä skenaariota, jotka kaikki alkavat samasta asetelmasta (julkaisun pääkuvassa).

France 1944:n uuden painoksen alkuasettelut ovat harvinaisen kivuttomat. Kaikki tokenit asetellaan apulapuille ja Normandian erilliskartalle valmiiksi merkityille paikoille ja homma on valmis alkamaan. Ei mitään epäselvyyksiä, vain vartin verran aikaa, kun jokainen numeroitu token etsii oman aloitusheksansa joko Normandiasta tai tulevien kuukausien täydennysriveiltä.

Pelin ilmoitettu peliaika on 2–7 tuntia, joten skenaariovalinnalla on väliä.

Pisin skenaario on 11 kuukauden rutistus Ranskan halki Berliiniin. Lyhyin harjoitteluerä Falaise Gap kestää vain yhden kuukauden, eli kahden päämajan aktivoinnin verran. Falaise Gapia hiomalla voi todeta, mitä kaikkea Normandian aloitusmotissa voi tehdä ja miten teoriassa saksalaiset saa parilla liikkeellä katkaistua huoltoketjustaan. Itselleni tämä ei toki vielä auennut, mutta mahdollisuus ilmeisesti on olemassa.

Ääripäiden välistä löytyy neljän kuukauden Market Garden, jossa kiirehditään ylittämään Rein-joki kertaalleen, ja France 1944:n ns. peruspeli, yhdeksän kuukauden ajanjakso, jonka aikana liittoutuneiden on rakennettava Reinin yli kahdeksan ylityspaikkaa.

Kauppapuutarha

Parin kolmen tunnin sääntöpänttäyksen jälkeen ensimmäinen Falaise Gap -kokeilu kesti pari tuntia. Noiden tuntien aikana tein siis kaksi (2!) varsinaista toimintoa. Etappitaulukko oli mielenkiintoinen ja looginen, mutta konfliktiväkkärä, sotilaiden onneton osumatarkkuus ja ohjeiden selaaminen turhauttivat. Edes Primo Victorian luukutus ei pelastanut tunnelmaa. Sekava tunnekuohu. Peli kiehtoo, mutta en ymmärrä sitä.

Yön levon jälkeen on helpompi palata valmiiksi asetellulle pelipöydälle. Nyt mennään vaikka mikä olisi, neljän kuukauden Market Garden, kiitos.

Ensimmäinen kuukausi, käytännössä Falaise Gap -skenaario uudelleen, vie yhä tunnin vaikka teen päätökset nopeasti. Sääntötarkistukset ohjekirjasta ja erityisesti erilliseen pelivihkoon piilotettujen konfliktiesimerkkien selailu vievät suurimman osan ajasta. Turhauttaa. Ärsyttää. Seuraavien pelikuukausien aikana toimintoja on yli tuplasti enemmän aloituskierrokseen nähden, joten “tätä tahtia tässä menee koko päivä ja peli lähtee saman tien myyntiin”.

Toinen kuukausi tuo mukanaan pari tilannetta, joita en ole vielä kokeillut. Ohjekirja uudelleen näpeissä. Viisari kiertää taas tunnin verran ympäri. Olo kuitenkin helpottaa. Pelitahti on nopeutunut, olen käynyt liki kaikki peliin kuuluvat tilanteet läpi ja nyt osaan toimia oikein. “Paitsi oho, unohdin tuoda täydennysjoukot kartalle, no mitäpä tuosta, eivät olisi kuitenkaan ehtineet mukaan jo kauemmas siirtyneeseen eturintamaan.”

Säännöt alkavat olla hallussa ja alan viimeisillä vuoroilla myös ymmärtää, mitä pelissä kenties pitäisi tehdä. Ja se jos mikä on France 1944:n vetovoima. Avoin kartta ja vapaat kädet tehdä mitä haluat. Olla niin nerokas kettu tai niin nolo supikoira kuin pystyt.

Kolmas kuukausi tuo mukanaan viimeiset uudet säännöt, kun Grenoblesta kajahtaa laukauksia ja etelässä kohdanneet liittoutuneiden ja saksalaisten joukot valuvat Etelä-Ranskasta pohjoiseen. Säännöt ovat hallussa ja voin keskittyä pelaamaan. Tässähän häämöttää jopa voitto.

Molempien osapuolten ohjastaminen yksin sujuu vaivatta. “Tiedän, että yrität pikaista siirtymää Normandiasta länsirannikolle, joten pilkatakseni suunnitelmaasi istun edessä viimeiseen mieheen asti.” Saksalaisten peli on käytännössä vetäytymistä ja ryhmittymistä aina parempiin puolustusasemiin. Itse tosin yritin jotain muuta ja heti ensimmäisellä vuorolla lasautin täyslaidallisen saksalaispanssareilla kohti brittijoukkoja. Köpelösti kävi. En yritä toiste.

Market Gardenin kuukaudet kestivät loppuun asti noin tunnin kukin. Vaikka sodan edetessä aktivointikierroksia on selvästi enemmän per kuukausi kuin pelin avauksessa, mitä enemmän alun massakokoontuminen levittäytyy pitkin Ranskaa, sitä lyhyemmiksi yksittäiset aktivoinnit käyvät. Voisi sanoa, että pelin ensimmäinen kierros on sen haastavin hetki oppimisen kannalta, kun pelaaja heitetään keskelle hirvittävää sumaa.

Onnenpyörä

Sain ensimmäiset maistiaiset vapaamuotoisista, kartalla liikuttavista sotapeleistä pari vuotta sitten yksinkertaisen Objective: Kievin kautta. Sittemmin olen kokeillut erilaisia vakavasti otettavia sotapelejä viitisentoista erilaista ja hankkinut omaankin hyllyyn nimekkäitä kaksinpelejä.

Grognardit nauravat, virhe.

Pelit ovat odottaneet hyllyssä vuoroaan hartaasti. Ohjekirjat ovat pitkiä, vastustajia harvassa ja odotettu yksinpeluuarvo monen kohdalla nolla.

Sitten tajusin, että näitähän on hurjasti helpompi opetella ja pelata yksin, joten hyllyyn hankitut kaksinpelit Quebec 1759 ja Conflict of Heroes: Guadalcanal – The Pacific 1942 jäänevät viimeisiksi kategorioissaan. Tästä lähin kiikarit osoittavat ensisijaisesti puhtaita sotasooloja kohden, joissa automatisoitu botti hoitaa vastapuolen liikkeet. France 1944 oli nyt se poikkeus, mutta onnistunut arpa tällä kertaa. Kahden istunnon jälkeen pelimekaniikat ovat hallussa, mutta pelaaminen ja strategiat vielä aivan testivaiheessa.

France 1944: The Allied Crusade in Europe – Designer Signature Edition on liittoutuneiden vastahyökkäyksen hiekkalaatikko, joka sopii myös ensimmäisten sotapelien suosituslistalle, jos on valmis antamaan pelille aikaa.

Jos lannistuu siitä, että ensimmäiset kolme hyökkäystä osuvat omaan otsaan, eikä harmaa muuri katkea, kannattanee ensin kokeilla jotain muuta. Jos taas jaksaa painaa päälle ja hymyillä leveästi, kun panssarit lopulta puskevat laidasta läpi ja saavat koko vastustajan rintaman sekaisin, France 1944:llä on paljon annettavaa, kun koko pelin luonne muuttuu alkusysäyksen jälkeen.

Päivitetyn painoksen kylkeen on myöhemmin tulossa upouusi rinnakkaisteos Russia 1944, jonka voi halutessaan liittää France 1944:n karttaan ja pelata yhtä aikaa itä- ja länsirintamat.

France 1944: The Allied Crusade in Europe – Designer Signature Edition
Mark Herman, 2020 (alun perin 1986)
1–2 pelaajaa
Sooloystävällinen sotapeli eeppisellä mittakaavalla.