Lautapelaaminen on parhaimmillaan todella edullinen harrastus. Halutessaan näyttävään figuuripeliin voi sijoittaa puolet kuukausiansioistaan ja huutaa kartanon terassilta oman järven yli naapurille, että “Ihanan kallista!”, mutta onneksi laatupelejä on tarjolla myös hinnaston toisessa päässä pitkin poikin kirpputoreja.

Tässä esittelyssä viisi peliä, jotka ovat viimeisen vuoden aikana olleet useammin kuin kerran tarjolla Facebookin virtuaalisella markkinapaikalla ja eri itsepalvelukirppiksillä noin viiden euron hintaluokassa. Polkuhinnoista huolimatta mainitut pelit ovat toisinaan jääneet myyjien käsiin, todennäköisesti vain, koska niitä ei tunneta tarpeeksi. Vaikka juuri näissä parin euron ostoksissa on markkinoiden paras hinta-laatusuhde!

(Ennen kuin luet pidemmälle, huomioithan, että lautapelaamisen edullisuus kaikkoaa sillä sekunnilla, kun pelihyttynen pistää toden teolla ja lopulta kaapit ja sängynaluset täyttyvät vaivihkaa kotiin salakuljetetuista pelihankinnoista.)

Bison: Thunder on the Prairie

Julkaisu: 2006
Hintaluokka: 5–8 euroa
Maineikkaan Michael Kiesling ja Wolfgang Kramer -duon suunnittelemaa Bisonia näkee harvoin tarjolla, mutta kun näkee, hinta on viiden euron tietämissä. Pelissä pelaajat asettavat laattoja vierekkäin, luoden näin tyylikkään kartan, josta pelaajien heimot yrittävät saada haltuunsa parhaat joet, laidunalueet ja kalliot tulevan talven ruokapyyntiä varten. Bisonin laatat ovat hassuja kolmisakaraisia vänkyröitä, jotka asettuvat nokkelasti yhteen. Tapa, jolla Bisonin kartta rakentuu orgaaniseksi alueeksi on aivan laattojenasettelupelien kärkeä. Tähän päälle pelissä on mainio toimintomekanismi, jossa ajoitus on tärkeä.

Karibia

Julkaisu: Caribbean, myynnissä myös nimellä Karibik, 2004
Hintaluokka: 5–10 euroa
Karibian vesillä seilaa kuusi laivaa, joita pelaajat yrittävät ohjata kotisatamiinsa mahdollisimman suurilla aarrelasteilla. Pahaksi onneksi jokaista laivaa liikuttaa vuorollaan se pelaaja, joka on vuoron alussa panostanut salassa eniten kyseiselle alukselle.
Karibia on löytynyt omasta kokoelmastani viimeiset kahdeksan vuotta ja tuntuu yhä täysin uniikilta peliltä. Salainen panostus ei varmasti ole kaikkien mieleen, sillä jos et pysty lukemaan vastustajien tulevia liikkeitä tai tuplabluffaamaan, mitä alusta aiotkin siirtää, peli voi olla yhtä kämmensyrjää, jossa häviät jokaisen merkittävän siirron. Toisaalta kaikki pelaajat pelaavat samoilla panoksilla, joten mahdollisuudet ovat yhtäläiset.
Karibiaa suosittelen erityisesti talouksiin, joissa Citadels ja jatkuva toisen höpläyttäminen ja jäynä uppoavat.

Manhattan

Julkaisu: 1994
Hintaluokka: 5–8 euroa
Aluehallintapeli Manhattania ulkoistetaan monissa lapsuuspelien kasoissa. Samoihin aikoihin julkaistua Under the Ground -myyräpeliä myydään yhä täyteen nostalgiahintaan, mutta Manhattanin arvo on kuitenkin laskenut viiden euron luokkaan, joten koppaa omasi mukaan. Pelissä kilpaillaan kaupunkikortteleiden hallinnasta ja samalla korkeimman tornin rakentajasta. Valinnat vaihtelevat uuden rakennuksen aloittamisen ja vastustajan rakennuksen peittämisen ja samalla kyseisen tornin korottamisen välillä. Suoraviivainen, nopeasti etenevä peli, joka pöydälle kohotessaan näyttää houkuttelevalta ja on helppo opettaa myös vähemmän pelaaville vieraille.

Monte Cristo

Julkaisu: The Secret of Monte Cristo, 2011
Hintaluokka: 5–10 euroa
Monte Cristossa pelaajat pyörittävät neljää yhteistä toimintoa uudelleen ja uudelleen, kunnes pistetavoite täyttyy. Tämä antoi pelille sen julkaisuvuonna itseään toistavan maineen. Alle kympin hintaluokassa pelistä korostuu kuitenkin se toinen puoli: uniikki kuularata, jolla valitaan, kenen vuoro on päättää, mitä kullakin toiminnolla sillä vuorolla tehdään. Kun olet tehnyt toiminnon, siirrät kuulasi toiselle radalle ja aiemman radan kuulat liukuvat itsestään alas. Vastaavaa kuulamekanismia on sittemmin nähty vuoden 2015 Potion Explosion -pelissä.

Salaisuuksien saari

Julkaisu: Forbidden Island, 2010
Hintaluokka: 2–8 euroa
Suomeksikin käännetty Salaisuuksien saari on hyvä sliipattu ensiaskel yhteistyöpelien maailmaan, jos kalliimman Pandemian hinta tuntuu liian rohkealta kokeilulta.
Salaisuuksien saari jää usein Kadonnut kaupunki -sisaruksensa maineen varjoon, mutta syyttä. Saariseikkailu on sama peli, mutta suoraviivaisempi ja nopeampi pelata, ilman kadonneen kaupungin turhauttavaa aavikkomyrskyn siirtelyä, mikä kestää kauemmin kuin itse pelaaminen.