Vietin syyskuun Lautapelaamaan-tapahtumassa kaikkiaan 46 tuntia perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan asti. Noin 7 tuntia järjestelin paikkoja muiden taustavaikuttajien kanssa ennen ja jälkeen tapahtuman, reilut 8 tuntia koordinoin lauantain ruuhkahuipun sujumista ja loppuaika oli silkkaa pelaamista. Yhden yön kävin muualla nukkumassa, muuten olisi 50 tuntia paukkunut yli.

Tapahtuman yhteydessä vaihdoin 34 peliä suuntaan tai toiseen, pelasin 26 eri peliä ja mikä ilahduttavinta, pelasin 21 uuden pelitoverin kanssa. Tapahtuman aikana sattumalta reittasin, eli pelasin ja arvioin, myös 1000. lautapelini.

Näiden numeroiden jälkipyykissä onkin mennyt tovi. Syy, miksi Lautapelaamaan-raporttini ilmestyy nyt hieman viiveellä.

Numeroiden takana

Tämä oli neljäs kertani tapahtumassa, mutta ensimmäinen vuosi, kun pystyin osallistumaan koko viikonlopun mittakaavassa ja samalla auttamaan järjestelyissä. Kaiken tohinan nähneenä on todettava, että mielikuva tapahtumasta on varmasti täysin eri, jos tapahtumassa vierailee vain esimerkiksi lauantaina kello 12–18 tai ainoastaan sunnuntaina.

Tapahtuma sai perjantaina parhaan mahdollisen alun, kun Ylen toimittaja kävi juttukeikalla. Lautapelaaminen ja kotimaisten pelintekijöiden ja pelien kasvava suosio saivat yllättävän paljon ruutuaikaa. Lue juttu verkosta tai bongaa tuttuja puoli ysin iltauutisista (Lautapelaamaan-aihe alkaa ajassa 12.18).

Jo perjantai-iltana tapahtuma oli (kuulemma ensimmäistä kertaa historiassaan) täynnä väkeä. Kaikissa pöydissä pelattiin vielä iltakymmeneltä.

Perjantaiyönä Suomen suurin lautapelitapahtuma näytti parhaat puolensa. Kun väki hiljalleen väheni, jäljellä olevat pelaajat tiivistyivät ensin kolmeen pöytään ja lopulta kaikki saman pelin äärelle.

Perjantaiyöltä löytyy myös yksi viikonlopun unohtumattomista kohokohdista:
Yksi pelaaja kaipasi pöydälle Bonk-kuulapeliä. Koska peliä ei löytynyt Suomen lautapeliseuran kirjastosta, hän lähti ostamaan sitä Verkkokauppa.comin 24h-kioskista. Ja toden totta, Bonk oli kohta noudettu kaupasta, avattu ja pöydällä valmiina pelattavaksi. Tämä tapahtumaketju siis kello kaksi aamuyöllä. Hienoa lautapeliconin henkeä!

Otsalamppu mukaan

Lauantaina Lautapelaamaan oli odotetusti aivan täynnä. Ruuhka oli tiedossa ja siihen varauduttiin, mutta todettava on, että Lautapelaamaan on nykymuodossaan kasvanut äärirajoilleen ja tarvitsisi jatkossa kipeästi suuremman tilan ja enemmän pöytätilaa. Toivottavasti suunnitelmat tapahtuman kapasiteetin kasvattamiseksi toteutuvat. (Helpoin keino auttaa tätä tavoitetta kohti on liittyä Suomen lautapeliseuran jäseneksi.)

Ihmisvilinästä ja tiiviisti pelaavien ihmisten meluasteesta huolimatta lauantaina nähtiin hienoa kanssapelaajien solidaarisuutta. Vain yksi lauantain porukka känkkäränkkäili järjestäjien pyyntöä vastaan ja piti omat tavaransa naapuripöydän päällä, mutta muualla tilaa annettiin pöydän nurkasta aina, kun mahdollista. Parhaimmillaan kahdella vierekkäisellä pöydällä pelattiin yhtä aikaa kolmea peliä.

Kunnioitusta herättivät myös peliporukat, jotka yhdessä nurkassa pänttäsivät Castles of Mad King Ludwigia lattialla ja toisessa nurkassa pelasivat täydellä pelaajamäärällä Mysteriumia lattialla päät yhdessä sumpussa kortteja tutkien. Mysteriumissa yksi pelaaja antaa yksin vihjeitä muille suuren kansion takaa. Nyt tuo vihjeiden antaja ei antanut edes nurkan synkähkön valaistuksen häiritä menoa vaan tutkaili kansiota otsalampun kanssa. Jälleen hienoa lautapeliconin henkeä!

Tänä vuonna vaimoni Riikka vieraili tapahtumassa ensimmäistä kertaa lauantai-iltana. Väenpaljous, eli lautapelaamisen konkreettisesti esillä ollut vetovoima hätkähdytti, mutta ei liikaa, sillä vapaan pelaamisen tunnelma innosti hänetkin tulemaan uudelleen koko sunnuntaipäiväksi.

Lauantaina tapahtuma oli täynnä jotakuinkin kello 14–22. Varkaudesta saapunut käytettyjen lautapelien vakiomyyjäni totesikin osuvasti, että oli hyvä käydä aamupäivä pelaamassa, sitten ruuhka-aika hotellilla lataustauolla ja illalla takaisin pelaamaan.

Lauantain unohtumaton kohokohta oli, kun kokeilimme ensimmäistä kertaa Flying Kiwis -peliä. Pelissä pelaajat sinkoavat omalla katapultillaan pahvikiekkoja pelilaatikon ruudukkoon reaaliajassa. Luin siinä ohjeita samalla, kun annoin kanssapelaajieni harjoitella katapultin käyttöä. Varkauden tuttuni tokaisi, että “tää lentää varmaan kohta ohtaan” ja katos vain, sillä sekunnilla Riikka ampui pahvikiekon suoraan ennustuksen tehnyttä pelaajaa keskelle “ohtaa” silmien väliin. Yritä siinä nyt lukea ohjeita loppuun.

Tyyntä myrskyn jälkeen

Vaikka Lautapelaamaan on kauttaaltaan perheystävällinen viikonloppu, sunnuntait ovat pääsääntöisesti olleet rauhallisimpia päiviä ja niitä on täten suositeltu erityisesti lapsiperheille. Myös tänä vuonna sunnuntai oli merkittävästi hiljaisempi kuin aiemmat päivät, mikä varmasti ilahdutti kaikkia niitä lukuisia lapsiperheitä, jotka saapuivat paikalle. Vaikka lapsia ja vauvoja ihan sieltä ikähaitarin nuorimmasta päästä oli käynyt tapahtumassa muinakin päivinä, sunnuntaina perheitä oli jo huomattava osa päivän pelaajien kokonaismäärästä.

Tapahtuman uusia vieraita ilahdutti muun muassa lähes koko päivän esillä ollut PitchCar-neppailurata.

Sunnuntai-iltana vastikään väenpaljoudesta pullistellut ja hilpeää pelimöykkää kaikunut Kaapelitehtaan halli oli tyhjä ja täysin hiljainen. ”Vastahan me perjantaina tuotiin pöytiä…” Haikea tunne, mutta toivottavasti ensi vuonna taas uudestaan.

Tonni täyteen

Varmin tapa löytää peliseuraa eri tapahtumissa on ujuttautua yhteen peliin ja pitäytyä saman porukan kanssa myös seuraavissa peleissä.

Itse olen aina vieraillut pelitapahtumissa yksin ja edellisestä vinkistä poiketen loikkinut opportunistisesti pöydästä pöytään kiinnostavien pelien perässä. Tänä vuonna pelasin kaikkiaan 21 uuden pelaajan kanssa, vaikka moni peli meni myös aiemmilta vuosilta ja eri pelikerhoista tuttujen kasvojen seurassa.

Lauantain vahtivuorossa löysin jokaiselle apua kysyneelle pelipöydän ja peliseuraa. Kävin lauantaina myös erikseen kehumassa kerrassaan esimerkillistä seuranhakukutsua, kun vihreä kutsukyltti ja erinomaiseksi kehutun Automania-pelin kansi heiluivat pitkään ilmassa ilman vastakaikua. Siksi oli harmillista kuulla tapahtuman jälkeen, että kaikille tapahtuman vieraille ei ollut löytynyt pelikaveria. Peliseuran löytämiseksi onkin jo ideoitu uusia entistä matalamman kynnyksen mahdollisuuksia.

Ennen tapahtumaa olin reitannut, eli kokeillut 980 eri lautapeliä tai lautapelin laajennusta. Olin varma, että en yhtenä tapahtuman järjestäjistä saisi millään tonnia täyteen, joten en lähtenyt sitä myöskään erikseen tavoittelemaan. Sunnuntaina tavoite oli yhtäkkiä vain yhden päässä, joten pitihän sitä hetkeä vaalia. Ehdotin Riikalle, että pelattaisiinko parisuhdepeli …and then, we held hands., mutta tunnetumpi parisuhdepeli Fog of Love oli aiemmin jättänyt liian huonon mielikuvan, joten peli meni vaihtoon. Valitsin 1000. peliksi vuosia kokeilulistalla olleen Royalsin ja olin valintaan erittäin tyytyväinen. Kelpo peli.

Ikäväkseni huomasin myöhemmin kotona, että olin unohtanut muistiinpanoistani kaksi aiemmin viikonloppuna pelaamaani peliä, joten tuhannes peli olikin täyttynyt huomaamatta jo hetkeä aiemmin uutuuttaan kiiltävän Fantastic Parkin kohdalla. No, ihan kelpo peli sekin.

Sen verran kelpo, että hommasin Fantastic Parkin omaan hyllyyn heti seuraavalla viikolla yhdessä koko viikonlopun parhaan uuden tuttavuuden, Origamin, kanssa. Mahtavan pienessä paketissa ja halpaan alle kympin hintaan myytävä Origami oli ainakin ensimmäisellä pelikerralla raikkain korttien ostoa ja pöytäystä pyörittävä peli vuosiin. Vähän vastaavaa Valley of the Kingsiä en ole vielä pelannut, mutta Dale of Merchants jäi kertalaakista unholaan.

Pelatut pelit – Lautapelaamaan 2018

Ensimmäisen pelikerran jälkeisessä paremmuusjärjestyksessä.

TOSI HYVÄT
Origami
7 Kingdoms
Flying Kiwis
Skull King
Funny Fishing
Royals
Das Vermächtnis des Maharaja

HYVÄT
Tiny Epic Galaxies
Fantastic Park
Tortuga 1667
Secret Moon
Mai-Star
Cartagena
Spinderella
Toc Toc Woodman

VÄHEMMÄN HYVÄT
John Company
Polite Society
Continuo
Qubix

JO AIEMMIN HYVÄKSI TODETUT
Glass Road
Mykerinos
Fuse
Not Alone
7 Wonders
Ninja Taisen
Igloo Pop

 

Kuvat: Riikka Svensk