Street Masters -teksti

Top 100 – 2022

Lautapelien Top 100 -listan eli vuosikatsauksen aika!

Vuosittainen parhaiden pelien listaus toimii itselleni oman pelivalikoiman tarvekuratoinnin välineenä ja samalla yleisenä vuosikatsauksena, mitä on tullut pelailtua ja miten uudet tulokkaat asettuvat yleiseen kontekstiin tämän hetken 2 109 pelireittauksen joukossa.

Pääsin viime vuoden aikana kokeilemaan lukuisia uusia ja ylistettyjä hittipelejä, kuten esimerkiksi: Aquatica, Ares Expedition, Atlantis Rising, The Crew 2, Days of Ire, Dune: Imperium, Furnace, Hallertau, Hoplomachus, Horrified, Kanban, Lost Ruins of Arnak, Meadow, Nemesis, Super-Skill Pinball, Twilight Imperium 4, Vindication ja A War of Whispers. Testissä oli siis paljon potentiaalista listan täytettä.

Twilight Imperium Fourth Edition
Yhdeksän tuntia Twilight Imperiumia ei riittänyt tämän tavoitteen toteuttamiseen.

Pub Meeplen vertailukoneen 1-vs-1-vertailuissa ja lopullisen listan kuvauksissa lähestyin pelejä tällä kertaa yksinomaan positiivisuuden kautta. Mistä asioista pidän kussakin pelissä? Onko näitä pelimakuani miellyttäviä osuuksia enemmän kuin jossain muussa?

Halusin listalle uutta elämää, joten positiivisuuden linssin lisäksi laajensin myös vertailukoneesta ajamani pelivalikoiman kattamaan reilumman joukon ehdokkaita. Aiemmin olen vertaillut vain pelejä, joille olen antanut arvosanaksi kahdeksasta kymppiin, mutta nyt lisäsin mukaan myös suuren osan 7 arvosanan saaneista peleistä. Halusin nähdä, miten reilusti pelikertoja saaneet pelit pärjäisivät. Jos vaikka Las Vegasin tai Concordian todellinen viihdearvo ei ole siirtynyt tarpeeksi arvosanaan. Kaikkiaan yli 670 vertailun jälkeen näistä seiskan peleistä vain yksi mahtui sadan joukkoon, joten vertailupoolin laajennuskokeilu ei jatku tulevina vuosina.

Vanhojen suosikkien kohtalo ei ole ihme, koska listalle oli kovaa tunkua myös kovista uutuuksista. Kaikkiaan mukaan ylsi peräti 15 listalle uutta peliä, jotka samalla työnsivät aiempia suosikkeja sadan rajapyykin väärälle puolelle.

TOP 100 – VUOSIMALLIA 2022

100. Québec (2011)

Quebec-lautapeli

Viime vuoden sijoitus: 58.
Yhteinen pelilauta luo harvinaislaatuista interaktiota pelaajien välille. Kukaan ei pärjää omillaan, vaan kaupunki rakentuu yhdessä. Tonttien valtauksen lisäksi Québec ilahduttaa siirtyvällä aluepisteytyksellään.

99. (Marvel) Dice Masters (2014)

Viime vuoden sijoitus: 48.
Noppien monipuolinen käyttö resursseina ja hahmoina on vakaampi mekaniikka kuin teeman alta uskoisi.

98. Warfighter Shadow War: The Modern Night Combat Card Game

Warfighter Shadow War -lautapeli

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Warfighter-sarja on monipuolista varustehifistelyä ja Shadow War itsessään erikoisen temaattinen hiiviskely, jossa sotapeleille epätyypillisesti vältetään konflikteja loppuun asti. Kaiken temaattisuuden yläpuolella Shadow Warin mielenkiintoisin osuus on kuitenkin pelaajan käsikorttien hyödyntäminen oikeassa kohtaa.

97. BraveRats (2011)

Viime vuoden sijoitus: 88.
Tuplabluffausta piskuisessa paketissa ja hauskalla ulkoasulla.

96. Pergamon (2011)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Arkeologinen museoteema yhdistettynä selkeään vuororakenteeseen ja hyvällä tavalla muista peleistä poikkeavaan rytmiin, jossa pelaajat ovat itse vastuussa, missä kohtaa peliä kokevat parhaan hetken pisteyttää kaivauksilta löytämänsä esineet.

95. Shakespeare (2015)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Shakespeare on malliesimerkki pelistä, jossa on paljon hyvää angstia pelin aikana. Saat joka vuoro tasapainotella valitsemiesi toimintojen määrän ja näiden mukaan asettuvan vuorojärjestyksen kanssa. Suuren toimintopoolisi kanssa sitten seuraat sivusta, kun saatavilla olevat resurssit hupenevat ennen kuin ehdit toteuttaa suunnitelmasi. Backstage-laajennus on sekin erinomainen, mutta niin erilainen, että ei suoraan korvaa pelkän peruspelin kokemusta.

94. Eldritch Horror (2013)

Viime vuoden sijoitus: 67.
Seikkailuareenana koko maailma ja mahdollisuus heittää dynamiittipötkylä demonipesään. Kyseinen pötkylä ei seuraavassa pelikerrassa todennäköisesti nouse pakasta lainkaan – luoden jälleen erilaisen tarinan.

93. Limes (2014)

Viime vuoden sijoitus: 86.
Leppoisa omien alueiden laajennus hyödyntää samoja mekaniikkoja kuin viime vuoden hittipeli Cascadia. Limesin pelikerrat ovat verrannollisia keskenään, joten halutessaan pisteitä voi oikeasti vertailla pitkällä aikavälillä.

92. Royals (2014)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
“Kuninkaallisteemainen Menolippu” on yhtä helppo pelata kuin junaserkkunsa, mutta ärsyttävän kutkuttavalla aluehallinnalla.

91. Eight-Minute Empire: Legends (2013)

Viime vuoden sijoitus: 95.
Legendsissä parasta on korttien ostorivi, josta kaikki valitsevat oman toimintonsa. Vaa’alla painavat sekä valitun kortin suora toiminta että sen loppupisteytysoptio.

90. Vanuatu (2011)

Vanuatu

Viime vuoden sijoitus: 94.
Toimintojen ohjelmointi ja muiden murojen sekoittaminen on harvinaisen raakaa peliä. Myös turismiteemasta etua.

89. Notre Dame (2007)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Notre Dame on draftauspelien kärkeä. Se tuskainen valinta, mitkä omista korteistaan suostuu lähettämään seuraavalle pelaajalle on ihanata. Koska draftaus tapahtuu omista tiedossa olevista korteista, pelissä on aivan erilainen tunnelma kuin yhteisestä pakasta nostettaessa.

88. 7 Kingdoms (2014)

7 Kingdoms

Viime vuoden sijoitus: 64.
Pienessä korttipelissä on omaperäistä hehkua ja valintamekaniikka, josta pidän aina: saat itse valita, säilytätkö käsikorttisi pelissä vai siirrätkö ne pisteiksi ja jatkat täten kapeammalla käsikorttien valikoimalla.

87. Legacy: The Testament of Duke de Crecy (2013)

Viime vuoden sijoitus: 82.
Vaikka Legacy on listalla pääasiassa teemansa takia, oman sukupuun rakentaminen ja omien lasten ja lastenlasten tulevien puolisoiden valinta on hauskaa puuhaa, pidän myös tasapainottelusta omien ja yhteisten työläispaikkojen välillä.

86. Twilight Struggle (2005)

Viime vuoden sijoitus: 55.
Kuten jo todettua, jos pelissä on maailmankartta tai vastaava laaja alue, olen kiinnostunut. Kaikista lautapeleistä Twilight Struggle on opettanut minulle eniten muuhun kulttuuriin liittyvistä tapahtumista ja historiallisista nimistä.

85. Elements (Khmer, 2010)

Viime vuoden sijoitus: 83.
Elements on kuin kahden pelaajan Texas hold ‘em eli jatkuvaa toisen pelaajan lukemista.

84. Samurai Spirit (2014)

Viime vuoden sijoitus: 90.
Seitsemän samuraita suojelevat kylää ilkimyksiltä nostamalla pahiksia esiin push-your-luck-mekaniikalla. Listalle yhteistyöpeli porhaltaa hauskojen hahmojensa ja erinomaisen soolomahdollisuuden takia. Kolmea hahmoa ohjastaa aivan yhtä hyvin kuin yhtä, joten yksin pelatessa ei menetä pelikokemuksesta mitään.

83. GOSU (2010)

Viime vuoden sijoitus: 70.
Goblineiden hierarkisen rivistön rakentaminen on hyvää tasapainottelua. Kuinka moneen eri heimoon panostan tällä kertaa? Onko valituilla heimoilla ja yksilöillä synergiaa? Peli on täynnä erikoisvoimaisia kortteja, mutta poikkeuksellisesti niillä rakennetaan omaa rykelmää keskinäisen hyökkäilyn sijaan.

82. Trieste (2013)

Viime vuoden sijoitus: 76.
Triestessa kolme asymmetrista osapuolta taistelee herruudesta erilaisine voittoehtoineen. Keskinäinen tasapainottelu kiehtoo kokeilemaan lisää. Useimmat muut pelailevat Rootia tai Vastia, mutta minulle Trieste on vastaava härökokemus.

81. Helionox: The Last Sunset (2015)

Viime vuoden sijoitus: 72.
Helionoxissa yhdistyvät pakanrakentelu ja moninaisten toimintojen ketjuttaminen järkevällä tavalla. Planeettojen kriisienhallinta on teemallisesti mainio syy kruisailla avaruudessa.

80. Legendary: A Marvel Deck Building Game (2012)

Legendaryn pelimaton ja pelin laatikot.

Viime vuoden sijoitus: 84.
Vielä vuosikymmen sitten pidin epätodennäköisenä, että Marvel-hahmoista tulisi ikinä järkevää lautapeliä, joten onhan se hienoa läiskiä korttia uudella pelimatolla New Mutantsin kaltaisilla niche-hahmoilla.

79. Libertalia (2012)

Viime vuoden sijoitus: 74.
Lukuisat eri merirosvot ja pelaajien erilaiset valinnat samoista hahmoista luovat raamit mehukkaalle metapelille.

78. Shanghaien (2008)

Viime vuoden sijoitus: 62.
Shanghaienissa saa heittää runsaasti noppia ja tehdä joka vuoro päätöksiä noppatulosten mukaan. Pelaaminen on kevyttä ja lupsakkaa, mutta uniikki loppupisteytys antaa silti mielekästä ajateltavaa.

77. Street Masters (2018)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Kickstarter-muovin ytimessä on Spirit Islandia muistuttava korttipeli. Jokainen pelaajahahmo on erilainen, joten erilaisia pelitapoja riittää tutkittavaksi.

76. Red Flag Over Paris (2021)

Red Flag Over Paris -lautapelin pelilauta

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Peli Pariisin kommuunista, eli Pariisin vallankumouksesta 1800-luvulla. Korttivetoinen aluehallinta on täynnä pieniä temaattisia jippoja ja tuntematonta historiaoppia. Lisäksi mukana on aina yhtä mielenkiintoinen valintamekanismi, jossa joka kierroksen korteista yksi jätetään odottamaan erillistä loppupisteytystä.

75. My City (2020)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
My Citystä puhutaan perheiden legacy-pelinä, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt, että kyseessähän on ylipäätään yksi parhaista tetrispeleistä.

74. Carpe Diem (2018)

Carpe Diem -lautapeli

Viime vuoden sijoitus: 89.
Sisältä kaunis Carpe Diem on upea yhdistelmä laattavalintojen ketjutusta, Bärenparkista lainattua omaa pelilautaa ja pelaajien yhdessä valitsemia pisteytysvaihtoehtoja.

73. New Bedford (2016)

Viime vuoden sijoitus: 22.
New Bedfordin pelikerrat muuttuvat sen mukaan, mitkä rakennukset pelaajat rakentavat yhteiseen työläiskylään. Työläisvaiheen päälle New Bedfordilla on heittää vielä aina yhtä jännittävä onginta meren hupenevista antimista.

72. Palazzo (2005)

Palazzo

Viime vuoden sijoitus: 54.
Kahden pelaajan huutokaupparakentelu on täynnä pieniä voiton ja tappion hetkiä, kun tulevien huutokauppojen pinot kasvavat joko väärillä paloilla tai juuri sillä hetkellä, kun oma rahanippu on jo kulutettu.

71. Hansa Teutonica (2009)

Viime vuoden sijoitus: 93.
Interaktiivisten europelien klassikossa paras peliliike on mennä pönöttämään muiden pelaajien reitille. Kaunista.

70. Memoir ’44 (2004)

Viime vuoden sijoitus: 57.
Memoir on tarpeeksi helppo ja vetävä sotapeli, että vaimokin tykkää. Korttivetoisuus pitää yllä mielenkiintoa, kun pelaaja ei voi deterministisesti jyrätä yhtä rintamaa, vaan joutuu sopeutumaan eri tilanteisiin.

69. Castle Itter (2019)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Soolopeli historiallisesta linnan puolustuksesta toisessa maailmansodassa. Selkeistä raiteistaan huolimatta kyseessä on tarinageneraattori, jonka jokainen pelikerta on luonut erilaisen narratiivin ja mikä parasta, jäänyt myös elävästi mieleen.

68. Blood Rage (2015)

Viime vuoden sijoitus: 91.
Draftailua viikinkien ja monstereiden maailmassa. Mukana myös hyvä korttivetoinen taistelumekaniikka.

67. High Society (1995)

High Society

Viime vuoden sijoitus: 50.
Pienten huutokauppapelien kärkinimi.

66. Decrypto (2018)

Viime vuoden sijoitus: 38.
Pidän Decrypton sanajuonittelusta enemmän kuin sille löytää yhtä paljon peliä arvostavaa peliseuraa.

65. First Class: All Aboard the Orient Express! (2016)

Viime vuoden sijoitus: 63.
Perinteistä draftailua parempi mekanismi on draftata oma kortti yhteisestä avoimesta korttivalikoimasta. Tätä on First Class.

64. Neuroshima: Convoy (2012)

Viime vuoden sijoitus: 87.
Convoyn selkeä asetelma puolustajan ja hyökkääjän välillä kutkuttaa oikeita kohtia ja erottaa sen muiden pienten kaksinpelien massasta.

63. Objective: Kiev (2010)

Objective Kiev

Viime vuoden sijoitus: 52.
Nopeassa ja tapahtumarikkaassa heksasotapelissä vapautetaan Länsi-Ukraina Neuvostoliiton ikeen alta. Peli oli aiemmin listalla puhtaasti pelikokemuksen ansiosta. Nyt kun pelin kartalta löytyvät Lviv ja muut tuntemattomat paikkakunnat ovat yhtäkkiä nousseet kaikkien tajuntaan, pelillä on aivan uutta syvyyttä ja synkkyyttä.

62. Automania (2015)

Viime vuoden sijoitus: 60.
Toimintoruudukko, oman tehdaslinjaston optimointi ja erilaiset myyntimarkkinat erottavat Automanian muista tehokkuuspeleistä.

61. Francis Drake (2013)

Viime vuoden sijoitus: 80.
Francis Draken tavoitteet haalia resursseja, joilla sitten vallataan pisteitä, eivät ole kummoiset, mutta tämän vuoden vertailussa peli hyötyi positiivisuuden aatteesta, koska tavat, jolla niitä resursseja kerätään ja alueista bluffataan, nostavat sijoitusta.

60. The City (2011)

The City

Viime vuoden sijoitus: 69.
Lumipallon tavoin kasvava oman kaupungin pisteytys on makoisaa pistepotin kombottelua. Viihdearvo per peliminuutti huippuluokkaa.

59. The Castles of Burgundy (2011)

Viime vuoden sijoitus: 73.
Olen aina mehuissani, kun pelissä on noppatyöläisiä, joiden hyöty vaihtelee heiton mukaisesti. Harva tällainen peli on kuitenkaan listalla, mikä nostaa Burgundyn arvoa.

58. Among the Stars (2012)

Among the Stars

Viime vuoden sijoitus: 46.
Draftauspeli, jossa korttia valitessa joutuu kortin hyödyn lisäksi miettimään, miten se asettuu oman avaruusaseman pohjakarttaan. Jos iOS-version tekoälyvastus olisi nopeampi, peli saisi hurjasti enemmän pelikertoja.

57. The Quest for El Dorado (2017)

Viime vuoden sijoitus: 71.
Yksi parhaista pakanrakennuspeleistä ja kilpajuoksupeleistä samassa paketissa. Pisteitä myös ensimmäisen edikan ulkoasusta.

56. Legacy of Dragonholt (2017)

Legacy of Dragonholt

Viime vuoden sijoitus: 59.
Luin Dragonholtin läpi. Tykkäsin niin paljon, että en ainakaan vielä kehdannut luopua paketista. Harvinaislaatuinen tarinapeli siinä, että pelaaja on vain pieni osa elävää maailmaa, joka elää ja muuttuu ympärillä, vaikka pelaaja itse päättäisi vain rillutella juottolassa tai harjoitella miekkailua koko iltapäivän.

55. Qwinto (2015)

Qwinto

Viime vuoden sijoitus: 37.
Paras kuponkipeli sisältää päätöksiä, varman päälle pelaamista ja epätodennäköisiä väliinvetoja hyvässä suhteessa lyhyeen peliaikaansa nähden.

54. Codenames: Duet (2017)

Viime vuoden sijoitus: 45.
Olen ihan ässä sanapeleissä. Kanssapelaajani ovat eri mieltä.

53. Fauna (2008)

Fauna

Viime vuoden sijoitus: 77.
Kukapa ei haluaisi arvuutella, miten pitkä gekko on tai missä päin maailmaa riikinkukko elää?

52. Rappakalja (1984)

Viime vuoden sijoitus: 44.
Perinteistä Rappakaljaa pelataan enää harvoin, koska uskomattomien lyhenteiden, lakien ja ruokalajien selittely on siirtynyt olohuoneen viihdekeskuksen Jackbox-peleihin. Peli-idea on kuitenkin sama.

51. Gloom of Kilforth: A Fantasy Quest Game (2017)

Gloom of Kilforth

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Uljaasti yhden hahmon soolopeliksi taipuva Gloom of Kilforth on likimain paras yhden illan fantasiaseikkailu. Kertalaakista kuolevasta rääpäleestä kasvaa pelin aikana mörssäri, joka ratsastaa lopulta lohikäärmeellä, värvää koko joukon apulaisia tai on muuten vain päheä veijari. Immersiota auttaa, että Gloom of Kilforth on yksi kaikkien aikojen kauneimmista peleistä.

50. Abluxxen (Linko!, 2014)

Viime vuoden sijoitus: 40.
Abluxxenin korttimekanismit viehättävät enemmän kuin uskoisi. Pelin mahdolliset jipot, kuten takaisinvedot ja tahalliset syötöt vastustajan lapaan eivät välttämättä aukea ensimmäisellä pelikerralla. Myönnän, että lapsuuden Megaman-pelejä muistuttavalla väripaletilla voi olla osuutta ihastukseeni.

49. Ad Astra (2009)

Viime vuoden sijoitus: 34.
Ohjelmoi avaruusrotusi menestykseen ja katso, miten suunnitelmat menevät mönkään jo ensimmäisen yhdessä ohjelmoidun kortin kohdalla.

48. Dixit (2008)

Viime vuoden sijoitus: 47.
Rappakaljaa ilman tekstiä. Eli mahtavuutta helpommin lähestyttävällä tavalla.

47. Blokus Trigon (2006)

Blokus Trigon

Viime vuoden sijoitus: 56.
Jostain syystä kolmioista kootut palat miellyttävät minua eniten. Blokus Trigon on oman sarjansa kärki aivan samoin kuin Ubongo Trigo omansa.

46. 300: Earth & Water (2018)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Sotapelin kuoren alla on taas pala historiaa ja vähillä komponenteilla luotuja mielekkäitä valintoja. Parasta Kreikan ja Persian välisen konfliktin mallinnuksessa on sen pieni jatkuvasti kierrätettävä korttipakka ja epätietoisuus, josko Persian hallitsija kohtaakin historiallisen loppunsa kesken valloitusretkien.

45. Glass Road (2013)

Viime vuoden sijoitus: 53.
Glass Road yhdistää Uwen tyypillistä metsien ja talojen istuttamista uniikkiin tuotantohäkkyrään ja aina ihanaan, peesattavaan korttimekanismiin. Tätä pitäisikin pelata enemmän.

44. Imperial Tide: The Great War 1914-1918 (2022)

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Alkuvuodesta julkaistu Imperial Tide on ensimmäinen maailmansota yhden illan paketissa. Rintamalinjoja muutetaan koko Euroopan laajuisella kartalla korttitoiminnoilla ja tarkoin varjelluilla maakohtaisilla irtoresursseilla. Jokainen liike- ja hyökkäyskortti on pelattava harkitusti, koska kaikkea on rajallisesti. Aiemmin pelattuja kortteja saa ostaa takaisin vasta seuraavana pelivuotena. Tämä pelattujen korttien takaisinosto on mekaniikka, joka voisi toimia myös monessa europelissä.

43. Condottiere (1995)

Viime vuoden sijoitus: 61.
Pääsin kokeilemaan Condottierea neljällä pelaajalla ja sehän oli juuri niin hyvä kuin olin ajatellutkin. Jatkuvaa interaktiota pelaajien välillä ja omien voimasuhteiden arviointia, mikä on se oikea hetki iskeä ja milloin olisi vain parempi säästää joukot odottamaan seuraavaa jaossa olevaa aluetta. Vanhemman painoksen ulkoasu ja pakkauskoko myös ehdottomia plussia Condottieresta puhuttaessa.

42. Castles of Mad King Ludwig (2014)

Viime vuoden sijoitus: 26.
Linnan – tai yleensä hassusti suunnitellun kartanon kellarikyhäelmän – rakentaminen ja pistekombotus on hauskaa, mutta huoneiden myyntihintojen arvottaminen vielä hauskempaa muiden pelaajien metapelaamista.

41. The Duke (2013)

Viime vuoden sijoitus: 43.
Modernin ajan abstraktissa kaksinpelissä yhdistyvät mielten mittelö ja pelistä toiseen muuttuva pelikenttä. Yksikin erilainen hahmo kentällä muuttaa pelaajien voimasuhteita ja nappuloiden potentiaalisia liikkeitä tavalla, jota ei esimerkiksi perinteisessä Shakissa tapahdu lainkaan.

40. Babylonia (2019)

Babylonia-lautapeli

Viime vuoden sijoitus: 81.
Puisten chippien käsituntuma on kuin vaniljapehmis kesällä. Parhautta. Pelikin täynnä valintoja ja alusta loppuun kestävää vuoroangstia.

39. Napoléon 1806 (2017)

Napoleon 1806 -lautapeli

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Aloittelijoille sopivassa sotapelissä karttaosuus on pidetty yksinkertaisena siirtämällä eri joukko-osastojen vahvuudet erilliselle ylläpitolaudalle. Kaikkea toimintaa varjostaa epävarmuus annettujen komentojen toteutustehosta, mikä luo narratiivia, jännitteitä ja odottamattomia tilanteita.

38. Nusfjord (2017)

Viime vuoden sijoitus: 49.
Olen pelannut Nusfjordia hyvin eri tavoin. Joskus kalastanut, toisinaan hoitanut metsiä ja aina rakennellut täysin erilaisia rakennuksia. Jokainen pelikerta on silti ollut mieluisa ja menestyksekäs eli erilaiset reitit ovat myös jollain lailla tasapainossa.

37. Gùgōng (2018)

Gugong-lautapeli

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Olen aivan täpinöissäni Gùgōngin toimintojen valintaa ohjaavasta kortinvaihtomekaniikasta. Voit aina valita haluamasi toiminnon laudalta, mutta jos haluat olla tehokas, mukaudut korttiesi luomiin rajoitteesiin päätöksenteossa. Kaipasin raskaampaa kuivakkaa europeliä ja löysin sen. Mielenkiintoa pisteiden viilaamiseen tuo se, että lopun pistemäärät ovat alhaiset, joten jokainen hankittu piste myös tuntuu merkitykselliseltä.

36. Hellapagos (2017)

Hellapagos

Viime vuoden sijoitus: 39.
Selviytyjät-lautapeli on kokemus, joka viime vuonna julkaistiin yllättäen myös suomeksi.

35. Globalissimo (2008)

Globalissimo

Viime vuoden sijoitus: 12.
Maantietopeli on aina ehtaa viihdettä, mutta listan kärjessä on niin tasaista, että tällaisia heilahduksia voi helposti tulla, jos vertailukoneessa on osunut yksi tappio väärässä kohtaa.

34. Watson & Holmes (2015)

Viime vuoden sijoitus: 25.
Rikostapausten päättely sirpaleisen tiedon avulla kutkuttaa samoja nystyröitä kuin monet pakohuonepelit. Vielä, kun oppisin yhdistämään annetut tiedot oikein.

33. The Pillars of the Earth (Taivaan pilarit, 2006)

Viime vuoden sijoitus: 27.
Työläistenasettelun klassikon pelikerrasta on jo aikaa, mutta vuorojärjestyksen arvaamattomuus ja oman koneiston pieni rakentelu ihastuttavat muistikuvissa.

32. Mykerinos (2006)

Mykerinos

Viime vuoden sijoitus: 35.
Tiukkaa alueiden valtausta, pistepaikkojen varaamista ja hankittujen erikoisvoimien tarkkaa hyödyntämistä tiiviissä peliajassa.

31. Walking in Burano (2018)

Viime vuoden sijoitus: 32.
Burano piilottaa lupsakan teemansa taakse inhottavia valintoja, kun joko rahat ovat lopussa, talorivistöön suunnitellut värit eivät toteudu tai joku yrittää omia kaikki parhaat pistekortit.

30. Xi’an (2017)

Xian-lautapeli

Viime vuoden sijoitus: Uusi.
Kopioiko Gloomhaven Xi’ania vai toisin päin? Ei väliä, Xi’anin korttiparien luonti ja oman pienen korttipakan hupeneminen ovat kuin minulle tehtyjä mekanismeja. Niin paljon päätöksiä upotettu jouhevaan pelirytmiin. Tykkään myös sivutoiminnon tuomasta lisäpohdinnasta. Todellinen yllätyshitti.

29. Capital (Warsaw: City of Ruins, 2016)

Capital

Viime vuoden sijoitus: 22.
Capitalissa on muikea kaari, kun yksinkertaiset asuinalueet muuttuvat hiljalleen kulttuurin ja teollisuuden keskuksiksi.

28. Orléans (2014)

Orleans

Viime vuoden sijoitus: 24.
Oman pussin rakennus antaa mahdollisuuden muovata pelitapa omien mieltymysten mukaiseksi tai pelikerrasta toiseen vaihtuvaksi kokeilevaksi reitiksi.

27. The Princes of Florence (2000)

Princes of Florence

Viime vuoden sijoitus: 31.
Pidän huutokauppojen interaktiosta ja Florence yhdistää huutokauppamekaniikan laajempaan peliin.

26. Targi (2012)

Viime vuoden sijoitus: 33.
Targin jokainen pelikierros on täynnä vuoroangstia ja hyvää epätoivoa ja omassa mielessä nerokkaasti pelattuja hetkiä, kunnes loppupisteytys paljastaa karun totuuden omasta saamattomuudesta.

25. The Lord of the Rings: The Card Game (2011)

LOTR LCG pelimatolla.

Viime vuoden sijoitus: 15.
Sormusten herran hahmot sankariteoissa. En olisi lapsuuden Doomtrooper-kortteja selatessa uskonut tällaista soolopelimahdollisuutta tulevan.

24. World Without End (2009)

Viime vuoden sijoitus: 28.
Michael Menzelin taide tallentaa erinomaisesti keskiaikaisen elämän alakulon, jota ryydittävät pelaajia eriarvoistavat tapahtumat ja mainio, identtisistä käsikorteista koostuva toimintavalikoima.

23. Sid Meier’s Civilization: The Board Game (2010)

Viime vuoden sijoitus: 41.
Jokaisen uuden 4X-yrittäjän kohdalla mietin, joko se viimein korvaisi vanhan möhkön. Vielä näin ei ole käynyt. Muista peleistä on puuttunut Sidin teknologiapuun, kartan tutkimisen ja omien kaupunkien kehityksen toimiva yhdistelmä.

22. Sword & Sorcery (2017)

Sword & Sorcery

Viime vuoden sijoitus: 29.
Pelasin Immortal Souls -kampanjan ensimmäisen osan uudelleen läpi kahdella hahmolla ja tällä kertaa ilman ratkaisevasti peliä helpottanutta sääntöunohdusta. Pidin niin paljon omien hahmojen kehityksestä ja fantasiamätkeestä, että tarrasin viime kesänä saapuneesta uusintapainoksesta kiinni kampanjan Darkness Falls -jatko-osaan.

21. Rokoko (Rococo, 2013)

Rokoko

Viime vuoden sijoitus: 20.
Pakanrakennuksen yhdistäminen harvinaiseen historiallisten tanssiaisten teemaan ja keskiraskaaseen eurohifistelyyn on yhdistelmä, joka ei ihan heti poistu listalta.

20. Tribune: Primus Inter Pares (2007)

Viime vuoden sijoitus: 23.
Tribune on kenties markkinoiden interaktiivisin työläistenasettelupeli. Siksi pidän siitä valtavasti.

19. 12 Days (2011)

Viime vuoden sijoitus: 17.
Tikkipeli enemmistöistä ja huonojen korttien syöttämisestä naapurille. Jouhevampi kuin kilpailijansa.

18. Iliad (2006)

Viime vuoden sijoitus: 19.
Kierros kierrokselta vaihtuvat tavoitteet ja kierros kierrokselta hupenevat joukot, joilla noista tavoitteista voi kilpailla. Timanttista sekoilua, jota olisi joskus kiva päästä kokeilemaan suuremmallakin porukalla.

17. HeroClix (2002)

Heroclix

Viime vuoden sijoitus: 13.
HeroClixin takia minulla on valmiina näyttävä Marvel-figu peliin kuin peliin. Uudet Marvel-teemaiset Unmatched-paketit houkuttelevat, mutta en ihan tiedä miksi, koska yhtä hyvin voisin pelata clixuilla. Arvostan HeroClix-maailmaa sen hahmopisteytyksistä, jotka ainakin yrittävät tasapainottaa eri hahmoja keskenään ja mahdollistaa tasapäiset kohtaamiset hahmovalinnoista huolimatta.

16. Dead of Winter: A Crossroads Game (2014)

Viime vuoden sijoitus: 51.
Dead of Winterissä zombit ovat valloittaneet kaupungin ja selviytyjät etsivät tarvikkeita eri rakennuksista. Pidän siitä, miten loogisesti bensaa löytyy todennäköisimmin huoltoasemalta ja pyssyjä poliisiasemalta. Käy järkeen.

15. Samurai (1998)

Viime vuoden sijoitus: 21.
Reiner Knizian laattaklassikko on täynnä avoimia valintoja ja mahdollisuuksia yllättää itsensä vastustajan ansasta.

14. Marvel Champions: The Card Game (2019)

Marvel Champions

Viime vuoden sijoitus: 36.
Marvel Champions on tällä hetkellä paras korttikombotteluun ja tableaurakenteluun keskittyvä lautapeli. Jokainen kortti on joko jonkinlainen hyödyke tai resurssi, jolla maksaa muita kortteja. Pelaaja saa tehdä valintoja jo ennen peliä, mitkä kortit mahtuvat pakkaan mukaan, ja pelin aikana, mitkä uskaltaa uhrata resursseina.

13. Battle for Rokugan (2017)

Viime vuoden sijoitus: 18.
Aluehallintaa, naapureiden kanssa neuvottelua ja bluffausta. Ei sitä paljon muuta moninpelissä tarvita.

12. Genial (Ingenious, 2004)

Genial

Viime vuoden sijoitus: 10.
Abstrakti Genial on enemmän taktinen kuin strateginen, mutta se tarjoilee sekä mieltä ylentäviä pistepotteja että vastustajan ansaan saavia blokkeja.

11. Tales & Games: The Hare & the Tortoise (2011)

Viime vuoden sijoitus: 14.
Kilpajuoksupeli, jossa eläinjuoksijoiden persoonallinen juoksutyyli on ratkaisevassa osassa. Peli on herkullinen siksi, että yksi pelaaja voi harvoin päättää, milloin kilpailu etenee. Pelaajat tekevät yhteistä matkaa, yrittäen pitää omat veikkaussuosikkinsa kärjessä.

10. Runebound (Third Edition) (2015)

Viime vuoden sijoitus: 11.
Runebound muistuttaa hyvin paljon Gloom of Kilforthia, mutta tekee sen kartalla ja uniikilla taisteluchippimekaniikalla, jossa noppien tai korttien sijaan flippaillaan kaksipuoleisia tokeneita.

9. City of Spies: Estoril 1942 (2015)

City of Spies

Viime vuoden sijoitus: 9.
City of Spies on piilotavoitteiden haalimista. Pientä aluehallintaa, jossa pelattujen hahmojen nopeus, sijainti ja erikoiskyky ratkaisevat lopullisen tuloksen. Peli on terävimmillään, kun pelaaja joutuu kutistamaan keräämiensä vakoojien valikoimaa ja pohtimaan, kenestä on varaa luopua ennen pelin loppua.

8. Baseball Highlights: 2045 (2015)

Baseball Highlights

Viime vuoden sijoitus: 8.
Baseball Highlights muistuttaa itse asiassa Red Rising ja Fantasy Realms -pelejä, koska pidemmän aikavälin tavoite on vaihtaa baseball-joukkueen 15 pelaajaa yksitellen paremmiksi ja luoda näin paremmin yhteen pelaava kokoonpano ennen kuin ottelusarja päättyy.

7. City of Iron: Second Edition (2016)

City of Iron

Viime vuoden sijoitus: 7.
Ryan Laukatin ihastuttava maailma kerrankin arvoistensa, mielenkiintoisten mekaniikkojen kera.

6. Love Letter (2012)

Love Letter

Viime vuoden sijoitus: 4.
Mikropelin alkuperäinen pussukkaversio näyttää hyvältä ja tiivistää piskuiseen pakettiin monia minua miellyttäviä asioita: erikoisvoimaisia kortteja, pientä bluffia ja päättelyä.

5. Neuroshima Hex! (2006)

Neuroshima Hex

Viime vuoden sijoitus: 5.
Ahtaalla pelialueella on tilaa vain yhdelle armeijalle ja peliin on julkaistu noin 56 radikaalisti erilaista. Hexa pyörii Samurain ja Babylonian tavoin laattavalikoimalla, josta vain pieni osa kerrallaan on pelaajan käytössä. Tällä tavoin peli välttää analyysisparalyysin, luoden samalla haasteellisia tilanteita ja jännitystä uusien palojen avaamiseen. Taidan tykätä tästä mekaniikasta aika lailla.

4. Kemet (2012)

Kemet

Viime vuoden sijoitus: 6.
Muista figut kartalla peleistä eroten Kemet kannustaa aktiiviseen pelaamiseen ja pelaajien jatkuvaan kohtaamiseen. Kemet tunnetaan parhaiten näyttävistä eläimistään ja huisin erilaisista teknologiapuista, joilla omia joukkojaan voi kehittää pelin aikana. Näiden lisäksi peli ilahduttaa europelimäisellä pyramidilla, joka sujuvoittaa sekä pelin opettamista että pelaamista. Lisäpisteitä myös korteilla ratkottavista taisteluista.

3. 1775: Rebellion (2013)

1775 Rebellion

Viime vuoden sijoitus: 3.
Rebellionin jatkuvasti vaa’ankielellä heilahteleva aluehallinta pitää mielenkiintoa yllä ja upeasti suunnitellut nopanheitot tuovat jokaiseen peliin draamaa. Pelin erikoinen rytmi, jossa saatat pelata kaksi, joskus jopa neljä vuoroa putkeen, erottaa sen monista muista peleistä. Muissa peleissä harvoin kokee sellaisia voiman tunteen heilahduksia kuin tässä. Kun ensin siivoat pöytää huolella, kunnes havahdut, että ”ainiin, nyt olen jo toiminut tältä kierrokselta, mutta vastustajan joukot eivät ole vielä aktivoituneet kertaakaan. Uhoh.”

2. The Resistance (2009)

The Resistance

Viime vuoden sijoitus: 2.
Joukkuepelit ovat harvassa ja Resistance on niistä paras. Yhdessä pelaaminen ja salaisten identiteettien “me vastaan muut”-henki luo heti erilaisen dynamiikan pelaajien välille.

1. Lord of the Rings: The Confrontation (2002)

LOTR Confrontation

Viime vuoden sijoitus: 1.
Ykköspaikalla ei yllätyksiä. Confrontationissa on monia osia, joista pidän muissakin peleissä: Korteilla ratkaistavat konfliktit ja pelimuoto, joka vain paranee, mitä enemmän sitä pelaa samoja vastustajia vastaan. Tässä maindgeimit alkavat poikkeuksellisesti jo pelin vapaasta alkuasettelusta, joka antaa suuntaa koko pelikerralle.

Yksi kommentti artikkeliin ”Top 100 – 2022

  1. Kiinnostava lista, jolta löytyy värikkäästi hyvin erilaisia pelejä. Pariisin kommunardipelivinkistä kiitos, pitää laittaa tarkkailuun. Tuo ja 300:n kaltaiset ”nopeaksi raskaat” kaksinpelit kiinnostavat.
    Kuolen kyllä vähäsen aina kun vuorovaikutusta kutsutaan interaktioksi, mutta tästäkin selvitään. Kiitos blogauksesta!

Jätä kommentti